Lähdin hiihtämään

It has been a long time since last post. Kun on ollu hiljaista niin on ollut hiljaista. Kiipeilyä kokeilin hieman, mutta ei tuntunut hyvältä. No sitähän osasi odottaa pitkän tauon jälkeen. Lisäksi rikkinäinen sormi ei ole vielä täysin toipunut. Eli ei maistunut puolivaloilla boulderointi. Olen vähän köysijuttuja opiskellut parin KTO:n treenatessa juttujaan. Vaikka itse en ole ajatellut mitään KTO-koulutuksia käydä, kun noita ohjaajia tuntuu olevan ihan riittävästi. Mutta ei oppi ojaan kaada. Mielenkiinnon kohteena mulla on pääasiassa rescutusjuttujen oppiminen, ei niinkään kasin käyttö tai kaikkien solmujen osaaminen.

Seinältä kun on ollut poissa, niin on muutamien kirjojen ja netin selaamisen vaikutuksesta kasvanut hieman perinteinen vuorikiipeilyinnostus. Siitä inspiroituneen ilmoitinkin itseni Laskuvarjojääkärikillan jäätikkökurssille Olhavalle. Vuosi takaperin pidin korkeiden vuorten sahaamista leireistä ylös alas järjettömänä. Nyt se tuntuu jo aika kiehtovalta maailmalta.

Toinen kasvava mielenkiinnon kohde on ollut hiihtovaellus. Tämäkin harrastus on vielä lapsen kengissä ja koitan saada vähän hiihtokokemusta. Kelit on kyllä olleet siihen hommaan mahtavia. Kovassa pakkasessa hiihto on kyllä jotenkin hienoa. Tai ajatus siitä että tulisi toimeen pitkiä aikoja kovissa olosuhteissa voisi liikkua omin voimin pitkiäkin matkoja.

Tämmöstä löytyy kun takapihalta lähtee hiihtämään.

Nimittäin turvesuota. Hyvä siellä on hiihdellä.

Niinku myös järvellä.

Jäät ainakin kestää ku autoilla ajelevat vastaan.

Olenkin pitänyt itseäni sen verran pehmona, ettei arktinen vaellus tai kuustonniselle kiipeäminen olisi ikinä mahdollista. Enkä tiedä tuleeko näitä juttuja tapahtumaan. Ei ole niinkään halua suorittaa jotain spesiaalia. Ehkä enemmänkin haen itseni ja ympäröivän maailman tuntemista. Näihin hommiin on meikäläisellä vielä pitkä matka, mutta jostainhan se matka on aloitettava.

Vihdoinkin talvi...

Pääsin viimein kiipäemään. Ulos vähän jäätä. Jäätä tosiaan oli vielä vähän ja vasta ostamani 10 cm ruuvi oli kätsy. Kokeilin myös lyöntikamoja, peckeri ja jonniinmoinen haka. Ja vain todetakseni että fusionin vasarointiominaisuudet ovat huonoja ja varmistukseni lähinnä vitsejä.

Käytiin katsomassa myös yhtä "uutta" kalliota. Ei ollut jäätä, mutta yksi seikkailullinen halkeama kyllä olis. Sen vois kiivetä joskus.

Omituinen kasa kiveä.

Seikkailullinen halkeama.

Moisseenvaaran jäät on vielä vaiheessa.

Sormi rikki, koitetaan silti...

Sormi rikki. Ei pahasti, mutta kumminkin. Yritin vähä treenata kalakukkobouldereihin ja lopputreenissä ajattelin kiivetä isoilla otteilla ja isoilla muuveilla. Siinä sitten open otteessa tuntui kipua kämmenessä ja nimetön sormi taisi hieman vaurioitua. Eli jäipähän taas välistä ne kisailut. Parin viikon flunssa kaupan päälle. Olo oli mahtava, not. Olen tässä koittanut tehdä kevyttä punttireeniä. Lueskelin vähä Harjoittelu ja valmennus -kirjasta. Ymmärrys tuota peruskuntokautta kohtaan lisääntyi. On ehkä liian intensiivisesti tullut reenattua. Tai eihän mulla noita treenipäiviä ole montaa viikossa. Ja olen välillä vetänyt kestävyyttä ja välillä enemmän boulderhenkistä settiä. Pitäisi kuitenkin tehdä välillä tuommoista kevyttä ja paljon tyyliin. Vastalihaksia, pidempiä sarjoja yms juttuu. Pohjaa kovemmille reeneille ja kovemmalle kunnolle. Yleensä on tullut vedettyä aika kovasti, kun noi harjoituskerrat on vähäisiä ja tarvitsee palautumispäiviäkin. Jotenkin on jäänyt päähän harjoitteet mitkä tuo voimaa. Toistot on ollut 6-8 luokkaa. Ja nyt olenkin nostanut nuo toistot tuonne 20 luokkaan. Lisäksi hartialiikkeitä ja jalkoja. Ehkä olen vähän myöhässä, mutta parempi herätä myöhään kuin ei ollenkaan. Ruho kun tuntuu aika romulta. Kaikenlaista kremppaa ja nimenomaan oikealla puolen vartaloa, hartia, sormi, pakara, varpaat. Pientä vibaa jäänyt jostain matkan varrelta. Töistä, kiipeilystä. Jospa tästä kuntoudutaan, vai am I too old for this shit?

Retkellä. © Eero

Kaksi rataa

Vielä vähän videoo. Pahoittelen taas laatua, kameran käyttö ei vielä hanskassa. Ylivalotettua tavaraa tämäkin ja mausteeksi sitten säädin vähän lisää editoinnissa. Hehheh.. Eli pari rataa Vuorisenpurolta Kuopiosta, kiipeilytähtenä tietenkin Sami Koponen.


Vuorisenpuro from Antti Turunen on Vimeo.

Sumuinen sunnuntai

Aamulla paistoi aurinko, ilman lämpötila +2,5 °C. Ajattelin että nyt on hyvä boulderpäivä. Illalla istun auton takapenkillä. Pimeää ja pädejä vieressä. Matkaa kotiin jotain 160 km. Ei yhtään kiivettyä reittiä. Ei ehkä vituta, mutta jos sanoisin harmittaa, se olisi ehkä liian lievä ilmaus.

Kävimme siis Kuopiossa Vuorisenpuron kivellä. Oli erittäin kostea keli, välillä satoi tihkua, välillä ei, mutta kosteaa oli ilma. Tuulesta kun ei ollut tietoakaan. Saatiin jotenkin kuivattua pari reittiä, mutta toinen oli silti liian märkä topista ja toinen liian pelottava mulle. Tien laidalla Waterloo oli kyllä meitsin mieleen. Väkevä tuplakantti. Mutta en vaan saanut toppausta tehtyä. Toinen, "Kuopion ehkä hienoin 7A" Even Angel Will Fall oli kyllä käytännössä liian pelottava minulle. Uskon kyllä että noinkin hienojen muuvien teko korkealla on tunteena mahtava. Mutta jos ei tunnu siltä että tuo menee, ei kannata koittaa.

Tien laidalla Waterloo. © Sami

Mutta se harmitus. Tuntuu olevan että aina näiltä savon reissuilta ei tikkiä tule. Ei siinä mitään, eipä niitä sessioilla yleensä kotikivilläkään tule. Kotikivellä vaan on se hyvä puoli että ekan session paukuttaa muuvit takaraivoon, niin seuraavalla kerralla se on enemmän henkisestä annista kiinni. Ja kotikiville voi lähteä, mutta noille kaukaisimmille? Ehkä joskus. Ja jos ja kun sinne seuraavan kerran pääsen, ja jos ja kun jonkun noista reiteistä pääsee, tuntuuhan se monin verroin paremmalta. Helppouttahan tässä hommassa ei etsitä.

Gradehunting on vähä samanlaista kuin oikeakin metsästys. Luonnossa on kivaa olla ja tulipahan kokemusta, vaikkei saalista olis saanutkaan. No en halua leimautua gradehunteriksi, tai ihan sama miksi sitä leimaantuu. Reittien pitää olla vaan semmosia että tuntuu! Boulderit rapsakoita ja pidemmät reitit sitten vähän kevyempää. Joo, ja videota tulloo KoposSamin kiipeilynäytteistä, kuhan kerkee pienet editit tehä.

East side bouldering 2013

Oon kannellut kameraa ja kolmijalkaa mukanani bouldereilla käydessä. Valokuvien ottaminen on jäänyt minimiin, mutta usein olen lyönyt kameran videoimaan kun probleemia on ratkottu. Näistä sitten kokosin tämmöisen mukavan pätkän. Vaikka ideana oli kuvailla kiipeilyn oheen jotain luontokuvaa yms. mitä on yleensä bouldervidoissa nähty. Tarkennetaan kiveen ja sammaleeseen, kuvataan jotain muurahaista tai muuta jänskää. No sellaiseen ei ole minun boulderkeikoilla ole ollut aikaa! Kamera päälle ja eikun sormet kiinni kiveen. Aikaa on kato vähän ja se käytetään kunnolla. Ehkä ensi kaudella. Lisäksi tuosta kuvanlaadusta oli pakko tinkiä, vimeon 500 megaa nääs rajoittaa. Youtubella taas on aikarajoitus 15 min, mutta ei se laatu siinäkään mikään hyvä ole. Tässä siis Itä-Suomesta vähän boulderii:


East Side Bouldering 2013 from Antti Turunen on Vimeo.

Syksyiset kiipeilyt

Keijutanssia.

Aina oon halunnu ensinousta 7A:n boulderin. Ja nyt kuultiin juttua mahdollisesti uusista kivistä Nunnalahden (Juuka) suunnalla. Ihan siinä tien varressa. Käytiin katsomassa blokit ja eipä sieltä mitään erikoisempia löytynyt, mutta jotain puuhasteltiin sentään. Yhden kiven reunasta lähdin tutkimaan mahdollista probleemaa ja siitähän se pähkinä lopulta aukesi. Nimeksi tuli keijutanssi, epämääräisen läpänheiton johdosta. Vaikeutta voisi olla 6C - 7A akselilla, vaikea sanoa. Kannattaa käydä kokeilemassa, jos Nunnanlahteen on menossa. Kivet näkyy kutostielle Joensuusta mennessä vasemmalla. Lisäksi sinne tuli muutama helpompi linja ja potentiaalia helpoille ja matalille reiteille on vielä.

"The best climber in the world is the one who's having the most fun."

Käytiin vielä Moisseenvaarassa heittämässä kesän viimeiset köysittelyt. Mukavaa oli, vaikka kylmäähän se kivi oli. Mutta helpompia reittejä oli ilo kiivetä. Tarkoitus oli käydä kiipeämässä uusi trädilinja, Risto Reipas. Pikkusen oli pitkät varmistusvälit, mutta jännää oli. Välillähän sen pitääkin olla. Siinä olin sitten kolme metriä semmoisen ison katon alla sisäkulmassa ja tuumin että eihän tänne saa varmistuksia. Edellinenkin on jossain tuolla kaukana. No pienimmän mastercamin mitä löytyi sain kiinni pikku halkeamaan. Lähdin jatkamaan. Hyvä saideri, mutta multainen ja kostea. Ihmettelin että miten tämä on kiivetty, kun ei ole putsailtukaan kunnolla. Kiipesin vähän matkaa takaisin ja tuumin lisää varmistuksia. Ei tuon mastercamin varaan tätä voi jättää. Näin kolon vähän ylempänä. Siis ei mikään halkeama vaan semmoinen hassu muoto, johon sain punaisen camun kiinni. Sitten kurottelua ja otteiden etsintää, ihan kuin olisi vähän hänkkiä, vaikkei tainnut olla. Hyvät otteet löytyi ja sain itseni sisäkulmasta feissille, pois katon alta. Siitä näin että sitähän oli puhdistettu ihan kunnolla ja ajatus heräsi että reittihän on mennyt feissille jotain viisi metriä ennen kattoa. Varmistin asian myöhemmin ensinousijalta ja totta, tuli kiivettyä oma variaatio ihan vahingossa, ground-uppina. Vaatteet likaisina, varpaat jäässä ja nenä vuotavana kömmin kuulaassa syysilmassa kallion päälle. Ruskainen nuori metsä avautuu eteeni auringonpaisteen antaessa parhaat värit tähän syksyn viimeiseen seikkailuun köyden päässä.

Joona tutustumassa One legged hookeriin.

Jari periferiaterapiassa.