Miksi lopetin jääkiipeilyn

Moni kiipeilykaveri huomasi jääkamojen myynti-ilmoituksen kesän lopulla. Ja tämä johtaa kysymykseen miksi. Asiaa olenkin kypsytellyt pitkään ja se ei ole helposti selitettävissä. Ehkä tärkeimpänä syynä on ajan puute (vai oliko se rahan puute?). Vaikka jääkiipeilykertoja on ehkä 2-5 talvessa, haluaisin silti treenata niitäkin kertoja varten. Tämä taas vie aikaa muulta treeniltä talvella. Toinen tärkeä seikka on että perheellisenä sitä tahtoo olla perheen käytettävissä. Ja koska kesällä menee paljon aikaa kallioilla, on parempi jostain kohtaa ottaa aikaa kotiin. Ruuhkavuosien tylytyksessä vain ei kerkee. Tai kerkee, mutta se on aina jonkun toisen asian kustannuksella. Eri kiipeilylajien harrastaminen johtaa siihen, että missään ei pääse kehittymään kunnolla. Vaikkakin monipuolinen harrastaminen antaa hyvää perustaitoa kiipeilyn eri alalajeille. Pitäiskö olla kaikessa huono vai jossakin hyvä?

 

Toisekseen perusjään paukuttaminen käy hieman tylsäksi kun perustekniikan saa kuntoon. Tämä taas johtaisi vaikeampien reittien hakemiseen ja tämä taas vaatisi enemmän treeniä niin sisällä kuin ulkonakin. Ja onhan se vaarallistakin kun jäät ohenee ja varmistukset vähenee. Kyllähän sitä nykyisin tarkemmin miettii, että miten hyvin mikäkin on varmistettavissa ja mitä muita riskejä homma sisältää. Paskalla kunnolla ja vähäisellä kokemuksella riskit vaan kasvaa. Tai ehkä olen pelkuri, en uskalla kohdata enää kovempia haasteita? Tai laiska? En viitsi treenata. Luovuttaja?

Ja onhan nämä säätkin jääkiipeilyä ajatellen hanurista. Samaan aikaan alkaa boulderkausi kun jääkausi olis "parhaimmillaan". Eihän sitä tiedä miten nää säät menee, mutta uskon kyllä että talvet lyhenee ja lämpenee.

Vikahan ei siis ole siinä etten pitäisi jääkiipeilystä tai hakkujen kanssa touhuilusta, mutta ehkä se on helpoiten karsittavissa, jos jotain haluaa vähentää. Myös talviretkeilykin kiinnostaa, mutta sitä voinee tehdä ilman hakkujakin?

Itsensä huijaamista tää lopettaminen on. Noita kuvia kun kattelin niin ihan törkeän siistiä hommaahan se on. Eli palataan asiaan, sitten joskus!!

Yet another Koro trip

Luulin reissua suunniteltaessa että Korouomassa olis helmikuussa kylmä. Jopa todella kylmä. Mutta näyttää muuttuvan ilmastot myös arktisen alueen laitamilla. Menomatkan satoi vettä, mutta kiipeilypäivät oli nollan tuntumassa ilman sateita. Laavuleiriytyminenkin oli iisiä kun mikään ei jäätynyt, ei ruuat eikä ukkelit.

 

Ajatusta oli käydä katsastamassa kaunein putous, mutta vähäisen ajan takia pitäydyttiin perussetissä. Ruskea virtakin tuli nyt kiivettyä, mikä jäi viime reissusta vähän kaivelemaan. Kiipeilyt sujui kyllä aika hyvin ja jotain uuttakin tuli opittua jään eri olomuodoista. Uusi pehmeä jää on mukavampaa kuin vanha ja kova.

Ihme juttu! © Anssi

Jaska

Jokunen © Anssi

Good ice! © Anssi

Swinging.. © Anssi

Mörön selätys © Anssi

Vanhaa jäätä © Anssi

Seikkailua luvassa © Anssi

Rotkolaaksossa

Turisteja!

Pitkästä aikaa

Viime talvena mulla oli kauhea hinku päästä jääkiipeilylle, mutta ei oikein ollu keliä (ei jäätä), eikä oikein kaveria. Harmitti suunnattomasti. Mutta kyllä mulla yleensä pinnaa riittää, niin aattelin että ensi talvena sitten. Nyt tuli kaveriksikin innokas ja urheilullinen heppu, joten homman pitäis rulata kunnolla. Mut sit motivaatiot hommaan on ollu vähä laskussa, on muuta tekemistä ja silleen.

Kuitenkin ajeltiin nyt sit Mätäsvaaraan. Olisin halunnut jo viime talvena liidata jonkun isoista putoksista, joten nyt olisi korkea aika sille. Kuopiolaiset ovat löytäneet mestat ja eräs herrasmies olikin liidannut ns. päälinjan eli oikeanpuoleisen putouksen. Nimeksi tuli Lentotähti. WI 4 oli vaikeusarvio, mutta voi olla WI 5, vähä se aina riippuu.

Päästiin helpolla mestoille, ku oli polutkin valmiina. Kyselin siinä että viritelläänkö ylis vai haluaako joku liidata. Ite olisin halunnu vähä lämpätä ensin. Liidaaja löytyi ja minä pääsin varmistajaksi. Loppupuolella jäätä huomasin sitten että joku vetää minua ylöspäin ja ukko tulee vaakatasossa alaspäin. Ruuvi toimi ja kaveri selvisi säikähdyksellä. Syynä putoamiseen oli liukas luminen hanska ja ote hakusta oli irronnut varoittamatta.

  

Kiipesin sit samasta kohti yliksellä putoamispaikkaan ja liidasin loput. Kyllä tuntui vaikealta, pelotti ja hapotti. Sormet oli jäässä ja tulessa. Kiipesin sen jälkeen sitten putouksen oikeasta laidasta ja silloin homma tuntui mahtavalta. Lähti niin sanotusti kulkemaan. Lumen, veden ja jään tullessa päin naamaa ja hakkujen osuessa jäähän, homma tuntui taas siltä minkä takia sitä tehdäänkin. Kerrassaan siistii!

Vihdoinkin talvi...

Pääsin viimein kiipäemään. Ulos vähän jäätä. Jäätä tosiaan oli vielä vähän ja vasta ostamani 10 cm ruuvi oli kätsy. Kokeilin myös lyöntikamoja, peckeri ja jonniinmoinen haka. Ja vain todetakseni että fusionin vasarointiominaisuudet ovat huonoja ja varmistukseni lähinnä vitsejä.

Käytiin katsomassa myös yhtä "uutta" kalliota. Ei ollut jäätä, mutta yksi seikkailullinen halkeama kyllä olis. Sen vois kiivetä joskus.

Omituinen kasa kiveä.

Seikkailullinen halkeama.

Moisseenvaaran jäät on vielä vaiheessa.

Elämysmatkailua Posiolla

Korouoma debyytti on nyt takana. Eli pitkä viikonloppu jääkiipeilyn parissa tuolla vähän pohjoisemmassa. Koko reissua rupesi varjostamaan flunssanpoikanen juuri lähtöä edeltävänä iltana. Mielessä pyöri viime syksyinen boulderreissun skippaus flunssan (ja huonon sään) takia. Polte lähtöön oli kova, joten riskillä mentiin. Oon vaikka saunan lämmittäjänä, jos kiipeämään ei pääse, mietiskelin. Hommahan ei ollut sillä hyvä, vaan ensimmäinen yö oli tarkoitus nukkua teltassa. Ja se oli  ensimmäinen talvinen telttayö koskaan, jos armeijan kaminalla varustettuja yöpymisiä ei lasketa. Joskus puoliltaöin oltiin parkkipaikalla ja kömmittiin makuupussin lämpöön. Onneksemme pakkanen oli jotain viiden asteen luokkaa. En palellut, mutta heräsin pari kertaa, eikä ollut kauhean lämminkään. Aamulla flunssakin oli kaikonnut. Tuhdin aamupalan jälkeen alas laaksoon, jääputouksia ihmettelemään. Ensimmäisenä vastassa oli Ruskea Virta, joka oli todella vaikuttavan kokoinen ja näköinen. Mutta ei me sitä tultu kiipeämään joten suuntasimme Mammutille. Siellä pääsi nauttimaan ilmavasta linjasta, pienellä singerillä höystettynä. Samoin toinenkin nousu opetti, että yleensä jääreitit on pahempia kuin miltä ne näyttää.

Ruskea virta.

Ensimmäinen linja Mammutilla.

Toinen linja Mammutilla.

Seuraavat yöt saimmekin nauttia mökkielämän helppoudesta ja mukavuudesta. Mikäs siinä ollessa, kun tuli hyvää safkaa, saunaa ja pari bisseä ulkoilupäivän päätteeksi. Lomaa meikäläiselle. Seuraavana kiipeilypäivänä suunnattiin Jaska Jokuselle. Aika hieno päivä. Vedettiin ristiin rastiin putousta koko päivä.

Jaska Jokunen

Kelit kohillaan.

Asennekin on kohillaan.

Asenteet alkaa muuttumaan kun pääsee vähän korkeammalle.

Hyvä meininki.

Tämä oli reissun tiukin linja, mie kakkostelin.

Ruskeaa virtaa katselin jo toisena päivänä sillä silmällä että toihan voisi olla mahdollinen. Putouksen kiipeäminen oli illalla viimeisenä mielessä ja samoin ensimmäisenä aamulla. Semmoinen kuumotus oli että jännittää ja mietityttää, mutta miten hienoa se olisi tehdä. Vähän samanlainen oli Olhavan kantin fläshäysmietteet. Päätettiin sitten viimeisen kiipeilypäivän aamuna mennä putouksen alle ihmettelemään. Laitettiin kamatkin jo päälle ja mentiin ihan putouksen alle. Arvottiin aikamme, mutta kun ruuvattiin testiruuvit, todettiin ettei tää ehkä ole hyvä idea. Ruuvista tuli ulos sohjoa ja vettä tiputteli joka puolelta. Joten pakitettiin mammutille. Mutta ehkä ensi talvena?

Ruskean virran kuumotus.

Viimeinen reitti.

Kuvat otti Anssi ja Lari.

Have an ice day

Tehtiin visiitti viime talvena löydetylle mahtavalle jääkiipeilypaikalle Mätäsvaaraan. Jäätilanne ei ollut niin hyvä kuin viime talvena ja luntakin oli enemmän. Jäätä oli aika vähän alaosassa. Kuitenkin yksi putous oli aika hevissä kunnossa ja tehnyt todella vaikuttavan töppyrän kallion päälle. Tehtiin yläköysittelypaikka kuvassa näkyvän isoimman jääkohdan oikealle puolen. Samaa linjaa sitten sahattiin.

Tarkastetaan paikat.

Rahis duunaa ankkurin.

Minä pääsin/jouduin auraushommiin.

Jääkiipeily on rankkaa!

Jussi vauhdissa

Juhan ilme kertoo paljon.

Halusin kuitenkin liidaushommiin ja valitsin tämän puoleen väliin menevän putouksen. Kuva on viime vuodelta. Nyt lunta oli 20-30 cm jään päällä. Homman ideahan oli tehdä onsigh-ensinousu. Reittisuunnitelma oli että mennään suoraan jos päästään. Jos ei niin koitetaan sivulta.

Tämä kuva viime kaudelta.

Hommahan lähti ihan ok liikkeelle. Menin jään ja kallion välisessä kolossa muutamia metrejä, siten että sain ruuvin jäähän. Itse jääliidaus oli vähän vielä tekniikan hakemista. Miten jalat pitäis olla ruuvatessa, onko hakussa oleva käsi hyvin vai ei. No putous oli meikäläiselle sopivan pituinen ja sopivan loiva.

Seikkailu alussa.

Lumen aurausta.

Kuvakulma voi hieman valehdella. Mutta ei ihan no hands rest.

Mutta tässä jo luotto jaloilla.

Lisää hankea.

Jääosuus alkaa loppua.

Aattelin että tästä mennään.

Uusi master cami seinään.

Ja eikun mixtaamaan...

...tai sitten ei.

Ajatuksena minulla oli mennä reitti suoraan ylös. Reitti näytti aika oterikkaalta. Alku vain olisi vähän vaikeampi. No kallio oli aikamoista haperoa. Rupesin irrottamaan yhtä irtokiveä toisella kädellä, niin hakku irtosi. Putosin ehkä pari metriä jalat edellä ja lensin selälleen tasanteelle. Pudotessa oikea nilkka oli osunut ensimmäisenä ja otti siten vähän damagea. Aikani keräilin itseäni lumihangessa ja mietin nilkkaani. Kuumottava tunne nilkassa pisti hieman epäilyttämään. No jalka tuntui toimivan, vaikkakin hieman herkän oloinen se oli. Sitten plan B toteutukseen. Eli vasemmalle menevää hyllypoikkaria pitkin ylös.

Släbi oli aika herkkää. Ei kuulemma Jussin lemppariosuus.

Kiilojen kassa nyhräystä.

Ensimmäistä kertaa tein tällaisen kahden kiilan varmistuksen.

Hyllyhän on leveä, mutta ei tiedä mitä on lumen alla.

Sammaleen löytyminen on kivaa talvikiipeilyssä.

Viimeiset lumityöt.

Kiva olla topissa, mutta hiukka harmittaa pannutus.

Kiinni on!

Jussi kakkostelee linjan.

No vaikka homma ei mennyt niin kuin Stömsössä, jäi hommasta ihan ok maku. Ehkä koitan selättää linjan ensikerralla. Jos vaikka laskeutus ja kattelin irtokivet pois. Mutta saa nähdä. Tää kun on tällainen pari kertaa talvessa -paikka. Nyt nilkka on turvoksissa, mutta tuntuis toimivan. Eli pari päivää lepoja. Kiitokset ruuvien lainasta Jussille ja Juhalle valokuvien otosta. Siksihän tässä postauksesta niin hyvin näitä ruutuja onkin.