Elämysmatkailua Posiolla

Korouoma debyytti on nyt takana. Eli pitkä viikonloppu jääkiipeilyn parissa tuolla vähän pohjoisemmassa. Koko reissua rupesi varjostamaan flunssanpoikanen juuri lähtöä edeltävänä iltana. Mielessä pyöri viime syksyinen boulderreissun skippaus flunssan (ja huonon sään) takia. Polte lähtöön oli kova, joten riskillä mentiin. Oon vaikka saunan lämmittäjänä, jos kiipeämään ei pääse, mietiskelin. Hommahan ei ollut sillä hyvä, vaan ensimmäinen yö oli tarkoitus nukkua teltassa. Ja se oli  ensimmäinen talvinen telttayö koskaan, jos armeijan kaminalla varustettuja yöpymisiä ei lasketa. Joskus puoliltaöin oltiin parkkipaikalla ja kömmittiin makuupussin lämpöön. Onneksemme pakkanen oli jotain viiden asteen luokkaa. En palellut, mutta heräsin pari kertaa, eikä ollut kauhean lämminkään. Aamulla flunssakin oli kaikonnut. Tuhdin aamupalan jälkeen alas laaksoon, jääputouksia ihmettelemään. Ensimmäisenä vastassa oli Ruskea Virta, joka oli todella vaikuttavan kokoinen ja näköinen. Mutta ei me sitä tultu kiipeämään joten suuntasimme Mammutille. Siellä pääsi nauttimaan ilmavasta linjasta, pienellä singerillä höystettynä. Samoin toinenkin nousu opetti, että yleensä jääreitit on pahempia kuin miltä ne näyttää.

Ruskea virta.

Ensimmäinen linja Mammutilla.

Toinen linja Mammutilla.

Seuraavat yöt saimmekin nauttia mökkielämän helppoudesta ja mukavuudesta. Mikäs siinä ollessa, kun tuli hyvää safkaa, saunaa ja pari bisseä ulkoilupäivän päätteeksi. Lomaa meikäläiselle. Seuraavana kiipeilypäivänä suunnattiin Jaska Jokuselle. Aika hieno päivä. Vedettiin ristiin rastiin putousta koko päivä.

Jaska Jokunen

Kelit kohillaan.

Asennekin on kohillaan.

Asenteet alkaa muuttumaan kun pääsee vähän korkeammalle.

Hyvä meininki.

Tämä oli reissun tiukin linja, mie kakkostelin.

Ruskeaa virtaa katselin jo toisena päivänä sillä silmällä että toihan voisi olla mahdollinen. Putouksen kiipeäminen oli illalla viimeisenä mielessä ja samoin ensimmäisenä aamulla. Semmoinen kuumotus oli että jännittää ja mietityttää, mutta miten hienoa se olisi tehdä. Vähän samanlainen oli Olhavan kantin fläshäysmietteet. Päätettiin sitten viimeisen kiipeilypäivän aamuna mennä putouksen alle ihmettelemään. Laitettiin kamatkin jo päälle ja mentiin ihan putouksen alle. Arvottiin aikamme, mutta kun ruuvattiin testiruuvit, todettiin ettei tää ehkä ole hyvä idea. Ruuvista tuli ulos sohjoa ja vettä tiputteli joka puolelta. Joten pakitettiin mammutille. Mutta ehkä ensi talvena?

Ruskean virran kuumotus.

Viimeinen reitti.

Kuvat otti Anssi ja Lari.