Kiipeilyt alkoi marraskuussa 2010. Olin harrastellut tätä ennen vapaaottelua ehkä puolitoista vuotta, mutta siinä hommassa rupesi motivaatio loppumaan ainaisen aikapulan takia. Vaparissa (tai missä tahansa, missä haluat kehittyä) mielestäni treenejä pitää olla vähintään neljä kertaa viikossa. No siihenhän ei perheellisellä vain ole mahdollisuutta. Yhden kisankin kävin häviämässä. No se että hävisin, ei motivaation hirveästi vaikuttanut. Kehään nouseminen oli lähinnä testi itselle ja semmoinen homma jonka vaan haluaa tehdä, vaikka kerran elämässä. Ja hieno kokemus se oli. Mutta kisan jälkeen jäi vain tyhjä olo ja treenit väheni.
Kiipeilyt alkoi Karelian Kiipeilujöiden alkeiskurssilla, jonne kaverin oli halunnut ja olin lähdössä
vain sinne kaveriksi. No kaverini ei koskaan käynyt kurssia. Alussa koko kiipeily tuntui vähän tyhmältä. Ei siinä ollut mitään järkeä. Kuhan kiivetään ylöspäin ja sitten tullaan alas, eihän siinä minnekään pääse. Mutta ajattelin käydä testailemassa vähän hommaa, kun kerta tuli aloitettua. Hommasta tuli mielenkiintoista kun reitit vaikeutuivat sopivasti, eli hommasta tuli haastavaa. Silloin ymmärsin, että tässähän voi kehittää itseään loputtomasti. Tekniikkaa, fysiikkaa ja henkistä puolta, kaikkia sopivassa suhteessa. Ja tämä itsensä kehittämisen puoli koukutti sopivasti jatkamaan läpi talven.
Talvella tuli käytyä kerran kokeilemassa jääkiipeilyä lainakamoilla. Mukavaahan se oli. Semmoista talvipäivän seikkailupuuhastelua moisseenvaarassa. Joskus varmaan tulee aloitettua tuokin puoli kiipeilystä, mutta nyt ei ole varaa hankkia jääkiipeilykamoja.
Keväällä eka reissu tehtiin samaan paikkaan kuin jääkiipeilykin, Moisseenvaaraan. Ja homma aloitettiin putsaamalla uutta reittiä. En oikein tiennyt miten vaikea reitti tulisi, mutta tuurilla valitsi haastavan näköisen seinän putsattavaksi. Syksyllä pultattiin tuo reitti, ei siitä kovin vaikeaa tullutkaan, mutta mukava reitti silti. Reitin nimi on
Periferiaterapia ja vaikeutta ehkä 5b.
 |
| Ekan reitin putsaus alkaa Moisseenvaarassa. © Juha K |
|
No kun oikea kesä tuli pääsi tutustumaan muihin paikallisiin kiipeilypaikkoihin. Eli pari reissua Notkoon ja useita kymmeniä Heinikseen (eli Heinävaaran Vuorivaaralle). Heinis onkin tällä hetkellä mieleisin köysipaikka, koska se on lähin ja tarjoaa haastetta minulle vielä vuosiksi eteenpäin. Lisäksi tehtiin parin yön reissu: Lammi - Reventeenvuori - Louhos. Hieno reissu sekin. Lammilla jäi yksi 6c sen verran vaiheeseen, että pitää joskus palata sinne. Muutama paikallinen boulderikin tuli testattua. Bouldereihin innostus heräsikin syksyllä. Tuli hankittua pädinkin ja nyt olisi halu hankkia toinen vähän isompi pädi.
Eli tähän mennessä yksi kesä vai pitäisikö sano yksi kausi takana. Kesän kovimmat reitit oli köysillä redpoint 6c+ (
Itkisitkö Onnesta?, Vuorivaara) ja on-sight 6b (
Jampi ja
Otepää, Lammi). Boulderit taisi jäädä 6a:n tasolle, vaikka paria 7a:n reittiä tuli testailtua.
Ensi kesän tavotteina on vähintään 7a köysittelyssä sekä bouldereissa. Lisäksi ostin vähän trädikamoja itselleni joululahjaksi, joten niiden käyttöä olisi tarkoitus opetella. Haaveena olisi liidata joku reitti trädireitti Olhavalla, mutta saa nähdä miten se luomukiipeily lähtee käyntiin. Ja pääsenkö edes Olhavalle ensi kesänä. Lisäksi tarkoitus tehdä uusia reittejä, löytää uusia bouldereita, käydä uusissa paikoissa ja kiivetä uusia reittejä.
Kevättä odotellessa...
