sunnuntai 27. toukokuuta 2012

Haukkavuori

On se mukava herätä sunnuntaina kun on sormenpäät hellänä ja hartiat jumissa. Siis oikeesti, kun on ollut vähän liikkeellä, niin onhan se pirteempi olo ja tietää tehneensä. Puoleentoista viikkoon ei ole kiipeilyä harrastettu, johtuen raksahommista ja sitten oli tommonen viikon flunssa. No onneksi meille sattui ukki ja mummo kylään, niin hyvä oli karata päiväksi kiipeilyhommiin. Minulle kun noi päiväreissut on harvinaista herkkua. Viime syksynäkin joutui vain toteamaan monelle reissulle, ettei nyt vaan pääse. Ja nyt kun oli mahdollisuus, saa raksahommat odottaa. Joten haukkavuorelle lähdettiin. Ei ollut muita innokkaita, joten Samin kanssa mentiin kahdestaan. No onhan toi haukkavuori ehkä enemmän 8a-miesten leikkipaikka. Olihan siellä mullekin tekemistä, ja jäikin. Pitkää Belladonna 6b:tä ei kokeiltukaan, on-sight yrkkää ensikerralla.

Ekaksi Sami tutki Kivifetissi 8a+:n muuveja ja otteita. Minulla päivän ensimmäinen oli Illan viimeinen 6b, josta en kyllä tykännyt yhtään. Sitten rupesin yrkkäilemään Flashback 7a:ta. Muuvit löytyi, mutta lipesin jalitsulta liidiyrkällä. Sitten loppuyrkät olikin vähän huonompia, otteet unohtui ja voimat alkoi loppumaan. Sami tutkaili vielä Kultakanta 8a+:aa.

Lopuksi pistäydyttiin Vuoriniemen Mustanaamiokivellä loput voimat kuluttamassa. Sieltä sain kiivettyä pari mukavaa 6b+:aa. Yksi erittäin hieno 7A siellä oli, nimittäin Tall Dark Stranger. Harvinaista seiskan reitille, mutta siinä oli hyvät otteet. Se eka muuvi oli killeri, eipä siihen voima ja taidot riittänyt. Sami muuten flashas sen!

lauantai 19. toukokuuta 2012

Dualismi

Kävimme Samin kanssa katselemassa Liperinsalon Oinaanvaarassa löytyiskö nuorukaiselle kovempia projekteja. No eipä oikein löytynyt. Kyllähän sinne joitan reittejä väkertäis, mutta tällä kertaa ei semmoista seinää löydetty, mikä nuorukaista innostaisi.

Mutta asiaan, eli viime kesänä Juhan kanssa aloitimme projektoimaan erästä pidempää boulderpätkää. Tuolloin Juha kiipesi sen noin puoleen väliin. Itse en päässyt ihan sinnekään asti. Eli alku on teknistä släbiä ja tuolloin minulla oli Milletin aloittelijakengät, kokoa aamutossu. Ja varmaan meikän tekniikkakaan ei nyt kummoista ollut. Nyt virittelin köyden kiven päältä, jotta sain harjattua ja etsittyä yläosan otteet. Ja hyvät otteethan sieltä löytyi. Alun työstämiseen meni muutamia yrkkiä kunnes pääsin yläosan otteille. Samille jo sanoin etten varmaan kiipeä tätä, ei ole oikein highball fiilis. No Sami siihen että eihän se koskaan ole highball fiilis, se vaan pitää kiivetä. No kerran pudottua puolivälistä, kasailin itseäni aikani pädillä. No eikun yrkkäämään, oli siltä vähän epävarma olo. Olihan alastulo suht tasainen, mutta meidän pädit ei kyllä mitään Mondoja ollut. No alku meni aikas hienosti, sitten pari krimppiä ja pidempi veto kunnon kahvaan. Siitä pieni kampusliike toiselle kahvalle ja jalankin sai otteille. Ja eikun toppiin. Se oli kyl hieno fiilis topittaa.

Käsittääkseni kyse oli ensinousuta ja reitille annoin nimeksi Dualismi. Eli jotain liittyen reitin kaksiosaisuuteen. Puolet släbiä, puolet hänkkiä. Puolet tekniikkaa, puolet fysiikkaa. Tekniikkahan on pääosin henkistä pääomaa. Fysiikka materiaa eli lihasta. Lisäksi tietenkin tarvitaan kiipeilyn kolmas osa-alue, sanotaan vaikka mentaalipuoli. Tätä tosin tarvitaan koko reitillä: Alun teknisen kiipeämisen kasassapitäminen vaatii jotain henkistä ponnistelua. Lopussa taas tarvitaan rohkeutta ja uskoa itseensä. Eli kaikkea, mitä kiipeilijä tarvitsee.

Aluksihan veikkailtiin reitin olevan jopa 7A:ta, mutta helpon lopun takia vaikeutta on ehkä 6B+:n verran. Plussa korkeudesta. Topo: http://27crags.com/crags/liperinsalo/routes/dualismi. Ja se on sitten seisomalähtö.

torstai 17. toukokuuta 2012

Luomukiipeilyn siemen on kylvetty

Iltapäiväkerho kokoontui tällä kertaa Notkon kalliolla. Mukana oli uutuuttaan kiiltävä, säälittävän pieni trädiräkkini. Tarkoituksenahan harjoitella luonnollisten varmistusten laittoa. Juhalla oli antaa lainaan myös tukeva kiilanippu sekä kasa heksoja. Näitä sitten laitettiin vuoronperään helppoihin ja lyhkäsiin trädireitteihin Notkon kallion vasemmalla laidalla.

Juha Iha Ekalla. © Heikki P.

Tämän jälkeen oli pakollisen sporttisuoritteen vuoro. Kummaltakin viime kesänä kiipeämättä jäänyt Spede 6C odotteli lähetystä. Tuolloin kun joku lintu oli rakentanut pesänsä reitin varrelle. Itsehän kokeilin kyseistä reittiä ekalla Notkovierailullani ja silloin jäin viimeiselle hyllylle. No nyt saatiin reitti kiivettyä. Suht helppo, mutta saihan siinä töitä tehdä.

Spedellä. © Heikki P.

Speden topissa. © Heikki P.

Ja reissun lopuksi Joensuun seudun trädihelmelle, eli Trontti Eetvart 6b+:lle. Kerran viime kesänä otin reitillä turpaan yläköydellä. Ei ollut oikein muistikuvia reitistä, eli tuntui melkolailla on-sightilta. Noh, ekalle hyllylle kiivettyäni muistin, että olishan niitä Juhan kiilojakin voinut ottaa mukaan. Mutta eihän hyvää liidiä lähdetä sen takia alusta vetämään. Mutta se kruksi, kaksi halkeamaa, sama homma kuin viime kesänä. Ei vain löydy hyvää otetta käsille, eikä oikein jaloillekaan. Ja aikani siinä jumittaessa, räpsyhän siitä tuli. No violetti camalot pelasti. Eikä se ollut niin kamalaa kuin voisi luulla. Kun on hyvät varmistukset, niin eipä hätiä mitiä. No aikansa siinä roikkuessa löytyi oikeat otteet ja pääsin yläankkureille. Ehkäpä hyvä näin. Pysyy nöyrempänä ku ei mene liian helpolla. Juha lähetti reitin hienosti, pelkillä kiiloilla ja yhdellä heksalla, tyylilleen uskollisena.

Loppusanoiksi voin todeta trad-kiipeilyn olevan hienoa hommaa. Se vaan tuntuu rehelliseltä touhulta.

keskiviikko 9. toukokuuta 2012

Kevään eka päivä kalliolla

Viimeinkin! Töiden jälkeen iltareissu Vuorivaaraan, eli tuttavallisemmin heinikseen. Eli eka kerta kalliokiipeilyä tänä keväänä. Ja olihan se hienoo, aurinko paistoi, ei ollut liian kuuma ja porukkaakin oli mukavasti. Reitit nyt ei lähtenyt huippuhyvin, mutta pistetään se kevään piikkiin. Nyt onkin tullut vähän taukoa kiipeilyhommista. Ei oikein sisäkiipeilyt ole huvittanut ja uloskaan ei ole kiireiltään päässyt. Jotenkin toi fyysinen puoli lipsunut tuonne mukavuusalueelle. No rangaistaan kroppaa sitten myöhemmin kunnolla.

Pientä kokeilua oli salmiakki 6c+ reittiin, mutta ei se vaan tunnu lähtevän. Yksi tekninen krusi reitin yläosassa. Lisäksi haeskelin betaa Primavera de las Ficas 7a:han, mutta alku tuntui olevan kateissa. Tuo reittihän on ollut mulla projektina viime syksynä ja tälle keväälle tai kesälle se pitää saada kiivettyä. Syksyllä oli toi yläosa hakusessa, mutta nyt se vaikutti jo vähän paremmalta. Tietty kokeilin myös Hyllydemoa. Räpsy tuli pumpin takia rännin yläosassa. Mutta helpommalta se tuntui kuin viime kesänä. Se on kyllä hieno reitti se.

keskiviikko 2. toukokuuta 2012

Vappuboulderit

Vappupäivänä Juhan ja Samin kanssa katsomaan Savonlinnan kivitarjontaa. Ja täytyy myöntää että kyllä löytyy hienoja murikoita, joihin on kiivetty hienoja linjoja. No itsehän onnistuin sössimään Jetan Paluu 7A+ reitin, lukuisista yrityksistä huolimatta. Ja nyt videolta katsottuna se johtui huonosta jalkatekniikasta. Tai olihan se oikea jalka oikeassa kohtaa, mutta jos sen ottaa pois siitä silloin kun seuraavaan otteeseen pitäisi kurkottaa, voipi homma hieman vaikeutua. No ajattelin tehdä yrkistä pienen koosteen, niin onpahan jotain matskua minustakin. Kiitos Juhalle kun jaksoit tallentaa.


Trying 7A+ from Antti Turunen on Vimeo.

Sami nyt kiipesi kaiken mihin koski. Kovinpana vetona taisi olla Mörri Möykky 7C. Hinkkasen veljekset olivat esittelemässä Samille kiviä ja betaa homman nopeuttamiseksi. Tässä pari vetoa mitä tarttui videolle.


Savonlinna bouldering from Antti Turunen on Vimeo.

Ja ei ollut lunta. Se on hianoo! Kyllä tuonne pitää joskus palata. Ja mieluiten 7B kunnossa...