Lappeenrannan kisat

Eli NorppaBoulderit. Koitin lähteä kisoihin hieman eri moodilla kuin yleensä. Yleismoodi minulla on ollu että hyvää treeniähän tää on. Nyt ajattelin että koitan kaikkia reittejä ja millekään reitille ei saa ottaa kolmea yrkkää enempää käymättä välillä jossain muualla. No lopputulos ei ollut samaa kuin olisi toivonut. Kaikkia reittejä en kokeillut. Lisäksi kiipesin reittejä liian hitaaseen tahtiin, osa jäi kiipeämättä ajan puutteen vuoksi. Hidastelu johtui voimien säästelystä ja kohteliaisuudesta "mee sinä vaan, mä ootan tässä". Tän talven kisat on varmaankin kisattu, koitetaan järkevämmin seuraavana "kisakautena". Kameraa ei tullut mukaan, mutta tässä pari kännykkäräpsyä finaaleista:

Jyväskylän kisat

Aina löytyy ensimmäinen kerta jokaiselle asialle, tällä kertaa vierailu Jyväskylän Boulderpajalle kisaamaan. Kisavalmistautuminen oli kaksipäiväinen päänsärky ja pelko flunssasta. Hyvin silti jaksoin kiivetä vaikka parin vaikeamman väännön jälkeen aika pahat jälkihiet iski päälle. Tässä vielä valokuvia todisteeksi että oltiin paikalla:

Vain yksi kiipeilijä kerrallaan.

Hikinen kalju -mies

Nuutti

Juha

Koponen on kuulemma ruvennu bodaamaan, jalkapäivät vaan on unohtunu.

Sijoitus taisi itselläni olla 26/52 eli tämän keskinkertaisempi en voinut olla. Parasta oli kuitenkin voittaa arpajaispalkinto, valitsin BD:n liian isot housut, pitänee varmaan ruveta bulkkaamaan. Boulderpaja oli paikkana ihan kiva ja henkilökunta reipasta. Myös reitit oli hyviä minun makuun, sopivan yksinkertartaisia kisavääntöön. Patjastahan me hieman itkettiin, jalat däppäsi tuohon kulmaan ja muutenkin liian kovalta tuntui, mutta kyllä se pädin voittaa.

Loppiaisboulderit tulossa

Loppiaisboulderit Joensuun kuntokeitaalla. Meikä yhtenä reitintekijänä?!

Kalakukkobouldersit

Viimein pääsin kalakukkoihin kisaamaan. Monesti jo olen koittanut paikalle päästä, mutta esteitä on tullu. Hyviä oli reitit ja tasokkaita oli kisaajat. Kisojen loppupäässä maltoin ottaa pari räpsyä eli siis valokuvia.

Koponen kahvoilla.

Andykin kiipesi helpompia, tosin jalkoja ei tarvinnu käyttää.

Vahvan näköstä.

Kaksi kovaa kiipeilijää samassa ruudussa.

Kaikkee ne ihmiset osaa.

Kelloniemi superfinaalireitillä.

Meidän seuran Nuutti voitti nuorukaisten sarjan.

"Näyttäkää nyt miten onnellisia ootte niistä kalakukoista"

Kotihalkeema

Crack machine a.k.a jammikone a.k.a halkeamasimulaattori a.k.a pain machine. Halkeamakiipeilyn saloihin täällä Pohjois-Karjalan perukoilla on aika hankala päästä luonnollisten halkeamareittien vähyydestä johtuen. Kuitenkin tuota trädikiipelijöiden perustaitoa olisi hyvä jollain tavalla kehittää ja treenata. Niinpä nyt joudutaan turvautumaan puutavaraan ja rakentamaan halkeama itse. Kotiseinän toiseen kanttiin pari lankkua, vähän kierretankoa ja pari mutteria. Se on siinä. Rakentamiseen hukattu aika on parin tunnin luokkaa, eli mistään ihmeellisyydestä ei ole kyse. Kierretangoilla saadaan kuitenkin halkeman leveydestä säädettävä. Säätöalue on sormihalkeamasta kokovartalojammaukseen, eli noin 2cm ... 30cm. Lisäksi halkeaman voi kääntää negatiiviseksi, kun kiipeilyseinä on säädettävä. Toki positiivinen halkeama olisi mukava todelliseen kiipeilyyn treenamisen kannalta. Korkeushan tässä on 2,5 m luokkaa, joten montaa muuvia ei pysty tekemään yhteen suuntaan.

Vaikeeta näyttää olevan.

Konstruktio.

Ilman teippii ei pysty.

Training center.

Tekniikoita en tässä käy läpi, kun en niitä oikein itsekään hallitse. Treenimetodi tällä hetkellä on että aloitan pienestä halkeamasta. Kiipeän halkeaman esim. kolme kertaa ja kasvatan halkeamaa pari senttiä kerrallaan about nyrkkihalkeaman kokoon. Pahimmat koot on mulle se että sormet menee, mutta kämmen ei ja toinen koko jossa ei olla ihan nyrkkihalkeamassa (vaakanyrkki). Jalkojen jammaaminen ei ole teknisesti vaikeaa, mutta aika kivuliasta se yleensä on. Pitäis olla varmaan enemmän toppausta jalkineissa. Jatkokehityksenä on tarkoitus vielä vahvistaa rakennetta kulmaraudalla. Tuppaa tuommonen lankku taipumaan kummiskin hieman.

Skumppa..mitä?

Oon kuullu juttuu että saa skumppaoikeudet ku nostaa greidiä ylemmäs. No vielä en oo mitään kuohujuomia hakenu kiipeilyn takia, enkä taida jaksaa vieläkään. Köysigreidin sain kuitenkin nostettua seuraavalle portaalle. Reittinä oli Heiniksen Fica 7b.

Flässiyrkän klippaus ihan ficasta © Aki

On se kyllä hieno huomata kun oon käyny tuollakin kaltsilla jo varmaan sata kertaa, että kun uudelle reitille menee, niin se on ihan uusi ja oma juttu. Tästä löyty kyllä älyttömän hieno kruksi. Loppumuuveja olin testaillu kahdesti, vähä niinkuin jatkoista käsin, niin olihan se ihan eri sitten vetää se oikeasti. Oli vähä on-sight fiilis kun etsin otteita ja jotain löytykin, koska pääsin ankkuripulteille. Aika mahtavia fiiliksiä välillä.

Loppiaisboulderit

Seuramme bouldeskabat oli lauantaina. Saavuin innolla paikalle ja koitin aloitella helpon näköisillä reiteillä. Olihan reitit nyt merkitty värikoodein vaikeuden mukaan, mutta en kyllä katsonut koodauksia vaan rupesin repimään itseäni ylöspäin. Eli tyyli oli, että kokeillaan, jos ei mene, mietitään joku beta. Eli turhat hienostelut jätin tekemättä, jos niitä ei tarvittu. Jo ensimmäisten reittien jälkeen suuta kuivasi aika pahasti, mutta ajattelin että eipä mittään, juodaan jossain välissä. Ja kyllähän se janotti. Melkein kolme litraa vettä meni kolmen kiipeilytunnin aikana. Olis varmaan voinut juoda vähän enemmän aamulla ja edellisänä päivänä. Viimeiset kolme reittiä mitä kiipesin, oli aika tuskaisia. Ensin rupesi forkut kramppaamaan, parin yrkän jälkeen kramppaili jo hauiksetkin. Joka yrityksen välillä meni enemmän vettä ja pidemmät tauot. Viimeisen kiipemäni reitin jäljiltä oikea käsi kramppaili jo aika kivuliaasti. 32 reittiä kiipesin 34:stä, joka oikeutti jaettuun ykkössijaan herra Aben kanssa. Olin henkisesti (ja parilla Sandelsilla) varautunut illaksi B-finaalirientoihin paikalliseen kuppilaan, mutta nestehukka alisti keski-ikäisen kiipeilijänalun lipittämään vettä kotisohvalla.

Kokemusta ei ole kuin edellisvuoden vastaavista riennoista, eli jos niihin verrataan, reitit oli ehkä vaikeutuneet edellistä vuodesta. Siis oli oli vähemmän ihan helppoja reittejä. Pääasiassa kutosen reittiä, mikä kyllä maistui meikäläiselle. Palkinnot oli vähän huonontuneet. Jaossa oli mankkaa ja teippiä, kun viime vuonna sai oikeata kiipeilykamaa kuten ruuvisulkkareita yms. No itse sain Better than Schocolade DVD:n, mikä oli kyllä laadukasta kiipeilyporkkaa Sveitsin kiviltä. Suomalaisista mukana ainakin Andy Gullsten ja Anton Johansson. Mutta arvostan kyllä että kisat järjestetään joka vuosi. Kivat kinkerit. Lisäksi saadaan otteet putsattua ja laatureittejä seinille. Piristyy vähän toi boulderointikin tässä vuoden alussa. Suuri kiitos reittimestareille ja järjestäjille.

Valokuvia ei herunut keneltäkään tähän hätään.

Garage settii

Viimeinkin tilaamani otteet saapuivat. Palikat ovat Custom Holdsin garage set: 68 Climbing holds and fixings - £99.95. Eli otepaketti edulliseen hintaan, täytettä seinälle.

Pakettiin kuuluu otteet, lyöntimutterit, ruuvit, pultit ja kiristysavain.

Mutta jotenkin tuntuisi että otesarja on enemmän lasten käyttöön, kuin meikäläisen sormiin. Monta pikku kahvaa ja kolmen sormen möykkyjä. No sehän ei tietysti haittaa, koska lasten käytössähän seinäkin on. Jalkaotteet on kyllä hyviä ja sekä muutama hyvä lista/krimppi. Ihmeen monta kahden sormen pokettia, johon sormi menee vain ekaan niveleen. En tiedä onko ne hyviä vai ei.

Jälkikasvu ainakin tykkää.

Kovin monen muuvin reittejä tähän ei saa, mutta mukavaa pientä jumppaa. Ja reitithän on myös mielikuvituksesta kiinni, ei pelkästään otteista. Seuraavaksi tilaan kyllä kunnon setin incutkrimppejä ja pari slouppia kantin puolelle. Tai väsään itte puusta...

Kotiseinä

Jo autotallin rakennusaikana motivoin itseäni että saanpahan hyvän harrastetilan ja mahdollisesti rakennan oman kiipeilyseinän. Viimeinkin projekti realisoitui ja tässä vähän juttua miten rakensin seinän. Seinästä oli tarkoitus tehdä käännettävä, jotta seinän saa pois tieltä ja tietysti että saa kiivettyä monella eri kulmalla. Huono puoli on vain seinän lyhyys, eli isommalla kulmalla saisi pidemmän seinän.

Ensin hitsailin metalliosat ja hankin vinssin. Nämä matskut löytyi isäni metallipajalta:

Sitten rautakaupasta vähän mitallistettua kakkosnelosta ja 15mm koivuvaneria:

 Piirustuksetkin pitää insinöörillä olla, oli kyse miten yksinkertaisesta projektista tahansa:

Kehikko kasaan. 60 cm koolausväli on kuulemma hyvä (luin slouppi.netistä). Korkeutta tuli 256 cm, eli pikkusta vaille keskiverto-omakotitalon huonekorkeus.

Levyt kiinni kehikkoon ja reikien poraus. Reikien jaotus on 20 cm. Ajatushan oli että joskus hankkisi Moonboardin otesarjan. Mutta siihen kyllä seinästä tuli ehkä liian lyhyt, tai siis noihin moonboard problemeihin.

 Saranasysteemi:

Nyt alkaa jo hahmottua seinän koko:

Kannatinketjujen kiinnityssydeemi kiinni täkkipulteilla. Pituutta luulis riittävän. Näille ruuveille kannattaa muuten porata reikä (hieman ruuvin sydäntä ohuempi), ettei halkaise lankkua.

Kannatinketjut ja nostosysteemi:

Vinssi on perus biltemalaatua:

Maksimikulma vinssillä laskettuna on 50 asteen luokkaa. Ketjut riittää kyllä pidemmällekin.

Sitten "satiaiset" toiselta puolen levyä lyödään kiinni. Jos rautakaupasta haluaa näitä ostaa, kannattaa kysyä 10mm lyöntimuttereita satiaisten sijaan.

Pintaan vielä varastosta löytynyttä maalia. Ai että tuli kaunis:

Hintaa tuli puutavaralle 170 € ja ketjusysteemit oli jotain 50€. Jos ruuvit ja metalliosat arvioisi 100€ luokkaan, koko komeus kustantaa jotain päälle 300 € ilman otteita. Eli sillä kävisi yli 60 kertaa Kuntokeitaan keivillä. Mut ehkä treenikerrat nyt lisääntyy.

Odotellaan vaan otteita. Postimies Pate kuljetteleekin niitä jo Briteistä (ei oo moonin otteita).