Kolin rantakivi

Kolihan on meidän Pohjois-Karjalaisten ylpeys ja helmi. Kansallismaisemat ja kaikki. No kun on kalliota, on luultavasti kiviäkin. Ja nyt kävin ensimmäistä kertaa kolilla boulderoimassa. Siinä on vain pieni juttu, kivi on kansallispuiston alueella. No porukkahan on siellä käynyt ennenkin ja eikä siinä mitään. Hienosti reitit on putsattu, vaan otekohdat. Ei kyllä heti huomaa että tässä on boulderoitu. Laitoin kivestä kuvat ja koordinaatit 27cragsiin, kun haluan auttaa muitakin kiipeilijöitä löytämään kiven. En vaan osaa sanoa onko oikein laittaa tietoa näistä tämmöisistä kivistä. Toisaalta en halua että kenenkään omaisuudelle tai luontoarvoille tulisi vahinkoa. Mutta en myöskään pidä mistään sisäpiirin kiipeilypaikoista. En kylläkään usko että luonto kärsii tästä meidän toiminnasta kovinkaan paljon. Ainakaan jos rupeaa vertailemaan teihin, luontopolkuihin, hotelleihin, laskettelurinteisiin yms. Ymmärrän kyllä että kaikkia kaltseja ei tarvitse, eikä pidäkään putsata ja pultata. Boulderointihan on vähän harmaata aluetta. Mitä nyt ohimennen käydään vähän kiipeämässä kivellä. Joskus vähän rapsutellaan sammalta pois. En itse ainakaan lähde selvittelemään joka murikan access-asioita. Jos tulee viestiä, ettei siellä kiivetä, niin ei sitten. Muutenhan toi homma menee aika lähellä jokamiehen oikeuksia. Ainahan tulee miettiä missä kivi on ja onko siitä haittaa jos porukkaa siellä vierailee. Varsinkin jos porukkaa rupeaa alueella liikkumaan enemmänkin. 27cragsihän on mielestäni mahtava keksintö, mutta se että mitä sinne laittaa, voi olla joskus vähän arveluttavaa. Moni mahtava kaltsi ja boulderihan sieltä puuttuu. Se on toisaalta harmi, toisaalta ymmärrettävää. Mitä jos jonkun mökin viereisellä kalliolla alkaa käymään valtavat määrät esim. Venäjältä? Siis minulla ei ole oikeasti mitään Venäläisiä vastaan. Mutta ongelmaksi voi tulla että sieltä voi virrata suuriakin määriä porukkaa ja silloin voi olla että kaikki eivät noudata hyviä luonnossa/kaltsilla liikkumisen tapoja. Siis ymmärrän tämän, mutta silti haluaisin nekin kaltsit 27cragsiin. Minulla on ainakin naiivi usko kiipeilijöiden yhteisöön ja hyvään käyttäytymiseen luonnossa. Ja hommahan toimii molempiin suuntiin. 27cragsistähän löytyy esimerkiksi Imatran korkeuksilla oleva Venäläinen bouldermesta Triangular lake. Eiköhän suomalaiset ole siellä vierailleet, ja varmasti tulee vierailemaan. Tästähän 27crags hommastahan oli sloupin keskustelupalstalla juttua, ja kuten Rami siellä kirjoitti: "Mikä sitten olisi hyvä nyrkkisääntö 27cragsin käytössä? Jokaisella kiipeilykohteen kehittäjällä ja sen julkaisemista miettivällä on varmasti oma näkemys mahdollisiin tuleviin ongelmiin. Oma kantani on trädikiipeilyssä käytettyä slogania mukaillen: When in doubt, leave it out. Kohteen nimen ja reitit voi sinne laittaa, sijainnnin ja topotuksen voi hyvin jättää pois. Kannattaisi kuitenkin vakavasti harkita kaiken relevantin access tiedon julkaisemista." Ja koska en ole kyseisen kiven kehittäjä, siirsin 27cragsissä rantakiven sijainnin pois oikealta paikalta.

Mutta itse reissuun. Olin todella väsynyt työpäivän jälkeen. Kahtena edellisenä yönä toinen lapsistamme näki pahoja unia, ja niiden takia valvoi vanhemmatkin. No koska keli oli mitä parhain, oli tämä sääikkuna käytettävä. Samihan tiesi kiven sijainnin ja reittien nimet. Mieluisaksi projektiksi otin Boylondon 7A+:n. Koska kivellä ei oiken kevyempää ollut, piti lämmittelykin hoitaa kyseisellä repäisyllä. Eihän tämä ole kuin kahden tiukemman, mutta aika hienon muuvin reitti.

Eka muuvi tähän...

...ja toinen tähän, eiks oo helppoo?

Projektointihan noudatteli minulle tuttua kaavaa: Ensin tehdään moovit, mutta sitten kun lähetysyritys on, muuvit on unohdettu tai jostain muusta syystä tehdään väärin. No onneksi en nyt jäänyt jankkaamaan samalla betalla, vaan kokeilin uusia. Ja yhdellä yrkällä huomasin, että nehän meni. Sitten otettiin videolle:

Ja Sami "toehooker specialist" Koposen Bluetooth-lähetys:



Olihan siellä vielä Pinch and jump 7A+, jota kokeilin. Pinch onnistui, mutta jump ei. Mutta silti olin erittäin tyytyväinen reissuun. Kyllä meitsi saa oikeasti yrittää näitä seiskan bouldereita. Niin, ja ruska on hienoimmillaan. Kiipeily onkin paras syy lähteä metsään!

Nunnanlahti

Hyvät sessarit Nunnanlahdessa. Paikkahan on Juuan kiviteollisuuden sydämessä, Tulikiven tehtaan kupeessa Kuhnustassa. Alueelta löytyy bouldereita topon mukaan paljonkin, mutta nyt olimme vain ns. isolla kivellä. Makeita reittejä, joista tällä kertaa hienoimapana Kolumbo 7A:n onnistuin topittamaan. Pakko kyllä sanoa, että oli aika makea reitti. Ei voimakrimppiä, vaan muutama pinchi ja yksi pieni saideri. Tasapainoilua ja kurkottelua. Onneksi oli valmiit betat, muuten olis ollut vaikeeta.

Tatu näytti mallia ja kiipesi Sithin Paluu 7B:n. Otin jopa videolle, vaikka nauhoitusnappia tuli painettua hieman liian myöhään.


Sithin paluu 7B from Antti Turunen on Vimeo.

Tämähän oli meikäläiselle eka kerta Nunnanlahdessa, mutta ei varmasti viimeinen. Hienoja reittejä ja kivenlaatu on ihan ykköstä.

Sawon mualla

Oli jo pidempiaikainen suunnitelma lähteä Hurissaloon viikonlopuksi boulderoimaan. Sääennusteessa oli luvattu lauantaille useampikin pisara ja pieni flunssanjämäkin vaivasi. Ajatus sairaana vesisateessa telttamajoituksessa ei oikein kuulostanut kivalta. Joten jouduin perumaan reissun. No korvikkeeksi sille päätettiin lähteä katsomaan Kuopion kiviä sunnuntaille. Suunnaksi otettiin Viitaniemi ja matkalta otettiin lokaali Ville mukaan. Näinpä meitä olikin viisi iloista heppua syksyisen aurinkoisessa säässä, kiipeilyä harrastamassa. Kävimme kolmella varsin mukavalla kivellä. Pari ensimmäistä olikin todella mahtavan kokoisia lohkareita. Tuli vedettyä paljon vitosen ja kutosen reittejä. Hienoin reitti, jonka kiipesin oli ehdottomasti Terminaattori. Hieman hänkki highball halkeama hyvillä otteilla ja huippukitkalla. Vaikka reitti menikin halkeamaa pitkin, ei reitillä tarvinnut juurikaan jammata. Flashina ylös = hieno fiilis. Kokeilin kyllä muutamia 7A-reitettejäkin, muttei vielä ollut lähdöllään. Paitsi olihan joku greidannut Back to pussyness päällekönyämisen 7A:ksi, vaikkei se sitä mielestäni ollut. Siis ihan mukavat pari muuvia kiven päälle, mutta ei seiskaa.

Samin kiipeilystäkin on pakko mainita muuta sana. Erittäin hienon näköinen Savon Partage ei ihan mennyt. Mutta sen sijaan nuori sankari kiipesi todella herkän ja kuumottavan 7A(??)-släbin: Vuoden släbi "two pitches". Reitti oli korkea ja tippumisia nähtiin useita, mutta sitkeä yrkkääminen toi reitille käsittääkseni toisen toiston eli suomeksi kolmannen nousun. Lisäksi Sami vetäisi kuumasta ilmasta huolimatta rantakiveltä timakan traversen: Karate 7C:n.



Eli mukava reissu kaikinpuolin. Sormenpäät on hellänä, mutta nahat kesti todella hyvin. Onneksi on vielä syksyä jäljellä. Kun vain pysyisi ilmat kuivina ja mies terveenä...