Kolin rantakivi

Kolihan on meidän Pohjois-Karjalaisten ylpeys ja helmi. Kansallismaisemat ja kaikki. No kun on kalliota, on luultavasti kiviäkin. Ja nyt kävin ensimmäistä kertaa kolilla boulderoimassa. Siinä on vain pieni juttu, kivi on kansallispuiston alueella. No porukkahan on siellä käynyt ennenkin ja eikä siinä mitään. Hienosti reitit on putsattu, vaan otekohdat. Ei kyllä heti huomaa että tässä on boulderoitu. Laitoin kivestä kuvat ja koordinaatit 27cragsiin, kun haluan auttaa muitakin kiipeilijöitä löytämään kiven. En vaan osaa sanoa onko oikein laittaa tietoa näistä tämmöisistä kivistä. Toisaalta en halua että kenenkään omaisuudelle tai luontoarvoille tulisi vahinkoa. Mutta en myöskään pidä mistään sisäpiirin kiipeilypaikoista. En kylläkään usko että luonto kärsii tästä meidän toiminnasta kovinkaan paljon. Ainakaan jos rupeaa vertailemaan teihin, luontopolkuihin, hotelleihin, laskettelurinteisiin yms. Ymmärrän kyllä että kaikkia kaltseja ei tarvitse, eikä pidäkään putsata ja pultata. Boulderointihan on vähän harmaata aluetta. Mitä nyt ohimennen käydään vähän kiipeämässä kivellä. Joskus vähän rapsutellaan sammalta pois. En itse ainakaan lähde selvittelemään joka murikan access-asioita. Jos tulee viestiä, ettei siellä kiivetä, niin ei sitten. Muutenhan toi homma menee aika lähellä jokamiehen oikeuksia. Ainahan tulee miettiä missä kivi on ja onko siitä haittaa jos porukkaa siellä vierailee. Varsinkin jos porukkaa rupeaa alueella liikkumaan enemmänkin. 27cragsihän on mielestäni mahtava keksintö, mutta se että mitä sinne laittaa, voi olla joskus vähän arveluttavaa. Moni mahtava kaltsi ja boulderihan sieltä puuttuu. Se on toisaalta harmi, toisaalta ymmärrettävää. Mitä jos jonkun mökin viereisellä kalliolla alkaa käymään valtavat määrät esim. Venäjältä? Siis minulla ei ole oikeasti mitään Venäläisiä vastaan. Mutta ongelmaksi voi tulla että sieltä voi virrata suuriakin määriä porukkaa ja silloin voi olla että kaikki eivät noudata hyviä luonnossa/kaltsilla liikkumisen tapoja. Siis ymmärrän tämän, mutta silti haluaisin nekin kaltsit 27cragsiin. Minulla on ainakin naiivi usko kiipeilijöiden yhteisöön ja hyvään käyttäytymiseen luonnossa. Ja hommahan toimii molempiin suuntiin. 27cragsistähän löytyy esimerkiksi Imatran korkeuksilla oleva Venäläinen bouldermesta Triangular lake. Eiköhän suomalaiset ole siellä vierailleet, ja varmasti tulee vierailemaan. Tästähän 27crags hommastahan oli sloupin keskustelupalstalla juttua, ja kuten Rami siellä kirjoitti: "Mikä sitten olisi hyvä nyrkkisääntö 27cragsin käytössä? Jokaisella kiipeilykohteen kehittäjällä ja sen julkaisemista miettivällä on varmasti oma näkemys mahdollisiin tuleviin ongelmiin. Oma kantani on trädikiipeilyssä käytettyä slogania mukaillen: When in doubt, leave it out. Kohteen nimen ja reitit voi sinne laittaa, sijainnnin ja topotuksen voi hyvin jättää pois. Kannattaisi kuitenkin vakavasti harkita kaiken relevantin access tiedon julkaisemista." Ja koska en ole kyseisen kiven kehittäjä, siirsin 27cragsissä rantakiven sijainnin pois oikealta paikalta.

Mutta itse reissuun. Olin todella väsynyt työpäivän jälkeen. Kahtena edellisenä yönä toinen lapsistamme näki pahoja unia, ja niiden takia valvoi vanhemmatkin. No koska keli oli mitä parhain, oli tämä sääikkuna käytettävä. Samihan tiesi kiven sijainnin ja reittien nimet. Mieluisaksi projektiksi otin Boylondon 7A+:n. Koska kivellä ei oiken kevyempää ollut, piti lämmittelykin hoitaa kyseisellä repäisyllä. Eihän tämä ole kuin kahden tiukemman, mutta aika hienon muuvin reitti.

Eka muuvi tähän...

...ja toinen tähän, eiks oo helppoo?

Projektointihan noudatteli minulle tuttua kaavaa: Ensin tehdään moovit, mutta sitten kun lähetysyritys on, muuvit on unohdettu tai jostain muusta syystä tehdään väärin. No onneksi en nyt jäänyt jankkaamaan samalla betalla, vaan kokeilin uusia. Ja yhdellä yrkällä huomasin, että nehän meni. Sitten otettiin videolle:

Ja Sami "toehooker specialist" Koposen Bluetooth-lähetys:



Olihan siellä vielä Pinch and jump 7A+, jota kokeilin. Pinch onnistui, mutta jump ei. Mutta silti olin erittäin tyytyväinen reissuun. Kyllä meitsi saa oikeasti yrittää näitä seiskan bouldereita. Niin, ja ruska on hienoimmillaan. Kiipeily onkin paras syy lähteä metsään!