Boulderkesä elävänä kuvana

Köysikiipeily on tehnyt tilaa boulderoinnille tämän suven aikaan. Ajattelin että koitetaan nyt vähän panostaa vähän boulderiin, jos siinä vaikka kehittyis. Uusille numeroille en ole päässyt, mutta kyllä ulkoboulderointi näkyy positiivisesti köysikiipeilyssäkin. Niin ulko- kuin sisäkiipeilyssä. Toki sisätreeniäkin on välillä suoritettu.

Taas olen kuvaillut kiipeilyjäni ja nyt sainkin inspiraation tehdä pienen videokoosteen kesän bouldereista. Vielä jäi pari pätkää kovalevylle, mutta katellaan niitä syssymmällä. Videotallenteet tulee yleensä tehtyä yksin, vaikkei se mikään sääntö ole. Yksin boulderoidessa kuvaaminen on vaan hyvää oheistoimintaa. Seurassa taas jutustutelu, spottaus ja kannustaminen ottaa oman osansa niin ei aina jaksa kameraa viritellä. Kuvaus tosin on mulla ollut aika huonolla teknisellä tasolla. Staattista kuvaa, maksimissaan kahdella kuvakulmalla puhelimella kuvattuna. Kiipeilytekniikka ei vielä ole hioutunut kovin kauniiksi ja kuvatut pätkät ovatkin vain tallenne sendaustaistelusta omien rajojen ääripäässä. Autenttinen dokumentti kiipeilysuoritteista.



Muutama sana videon bouldereista. Ensimmäisenä on kauden aloitus Liperin kiviltä, jossa mainio krimppi + slouppikanttinen Kantti SS 7A+. Toinen pätkä on Juuan Nunnanlahdeta, jossa monesti Hirven Hommat 7B+:n alkua ihmetelty probleema aukesikin brutaalilla pinchaamisella (mikä sana?) ja huukkaamisella. Kolmas on Kivilahdessa Nuutin leiskauttama Aeroflot 7B+, joka otti varmaan kaksi yrkkää. Kivilahdessa sain myös kiivettyä pitkäaikaisen projektini Garmin 7C:n. Tämän kohdalla piti sattua monta asiaa kohdalleen että reitti taipui. Ensinnäkin sateetonta keliä oli ollut pari viikkoa ja sitten sattui pari hellepäivää. Helle tällä boulderilla on hyvä asia, koska paikka on niin kostea. Garminillekin olen monesti tullut toteamaan että otteet on märkiä, vaikkei ole satanut useaan päivään. Toinen asia, mikä edesauttoi sendausta, oli hyvät yöunet ja kiireetön päivä. Väsyneenä tai huonosti palautuneena ei kiivetä niitä omia maksimeja. Itikoita ja paarmoja oli hirveästi, mutta sellaista se keskikesällä on. Viimeisenä vielä ensinousu Toinnein Keiju -kiveltä Lieksasta. Kivi oli ilmestynyt jossain vaiheessa 27cragsiin ja ihmettelinkin että mites sieltä korvesta kivi on löydetty. Kuulin myös juttuu että se olisi jossain Geokätköilysivulla ollut, mutta mä niistä mitään tiiä. Kivi oli kesämökkiä, niin sieltä sai kivat pienet bouldersessiot piristämään kesälomaa.

Hei beibi tuu kattoon

 Tänä kesänä kiipeilyt on jäänyt vähemmälle. Osasyynä, tai ainakin hyvänä tekosyynä, on pieni kipu parissa nivelessä. Varmaan muistoina kevään krimppitreeneistä keivillä. Ja on kai tässä muitakin kiireitä perheellisellä. Moottoripyöräilyharrastuskin tuli aloitettua. No boulderointi ei varmasti ole parasta herkkua toipuville sormille, mutta boulderointi on hyvä tapa päästä nopeasti kiipeämään pienemmälläkin aikaikkunalla. Yksi makean näköinen linja on ollut mielessä jo ainakin viime kesästä Vuorivaarassa ja nyt tänä kesänä olen sitä projektoinutkin jo pari sessiota ja kolmannella se menikin sitten luvattoman helposti. No greidi ei ole kauhean paha, ja siinäkin tietty voin olla metsässä, mutta oikean betan löytyminen vei oman aikansa. Boulder löytyy köysireitin Hei beibi mä lipeen alta, siitä sille siitä nimi Hei beibi tuu kattoon. Pahoittelut videon turhanpäiväisestä hengailusta, mutta biisi vaati päästä kokonaan kuuluviin.



Toinen boulderi minkä Vuorivaarassa kiipesin on lähestymispolun varressa olevassa kivessä. Pieni probleema, mutta kannattaa kokeilla jos pädejä kaltsille jaksaa joskus kantaa. Reitti on varmaan kiivetty joskus, mutta annoin sille nimeksi Turpaan tulee! koska reitti antoi turpaan, myös kirjaimellisesti. Jalka lipesi ja leuka osui kiven reunaan. No tämän greidi on vielä enemmän arvailua, mutta 7A:ish, niinku tuntuu tapana olevan sanoa.

Pamilon uudet boulderit

Kauden avaus oli tarkoitus tehdä Pamilon bouldereilla. Aikaisemmin en kivillä ollut käynyt. No murikat oli ihan jäässä, lumessa ja märkinä. Onneksi Jussi huomasi menomatkalla metsäaukolla ison murikan jota sitten lähdettiin tsekkaamaan. Hyvä kivi sieltä löydettiin ja mikäs se oli kautta aloitella ensinousuja tehden. Ei mitään sensaatiomaista mutta semmosta ihan kivaa settiä.

Bruce Lee (5)

Jazztyttö (6B+)

Twist N' Funk (6A)

Vielä siellä pari murikkaa jäi kiipeemättä. Toivottavasti paikalliset innostuu tekemään uusia reittejä. 27cragsistä loytyy infot mestoille.

Tekninen ekstaasi

Tuntuu tosi friikiltä lähteä kiipeilemään yksin, siis varsinkin teknoamaan. No ehkä homma on vähän friikkiä, mutta välistä sitä on tosi kiva tehdä. Mulla on pienimuotoinen bigwall haave tuolla jossain takataskussa, joten teknotaitojen ylläpitäminen sinällään on kait järkevää. Kiva olis päästä esim. Stora Blåmannille, mutta vielä puuttuu paljon tuommoisen homman tekemisestä. Osaava kaveri, taitoja ja välineitä huutaa vielä mutta uskon että ne jostain löytyy, kunhan aika on kypsä.

Mut tosiaan teknoilin uuden linjan Vuorivaaraan: Tekninen ekstaasi A2+.

Holy Moses!

Tuli hankittuu vähä uutta teknokilkettä, nii pitihän sitä lähtee testaan. Hankinnoissa oli joka teknomiehen räkkiin kuuluva Bläkkärin Talon. Talon on kolmesakarainen hookki, eli se varassa voidaan roikkua kallion muodoissa. Lisäksi hankin muutamia Moseksen tuotteita. Tomahawkit ovat pecker tyyppisiä roikkumis/vasarointihakoja. Voidaan siis asettaa käsin tai vasaroida ohkaseen halkeamaan. Cam hookit ovat taas taivutettuja metallinpätkiä, joita voidaan käyttää halkeamissa. Kuva selittää myöhemmin. Climb past funky placements with clean “finger locks” of metal. 

Metal!

Syksy on kaunista.

Moisseenvaara.

Cam hookilla kiipeäminen on nopeaa verrattuna hakohen pieksemiseen.

Pakollinen teknoiluselfie.

Käsin asetettu #2 tomahawk

Myös pienepi Tomahawk pääsi tositoimiin. Tälle tarjottiin vasaraa.

Talon.

Ihan jees teknoilua.

Maisema reitiltä.

Maisema topista.

Kiipesin siis erään reittiaihion teknoamalla. Reittiä oli jo putsailtu, mutta huonojen varmistusten takia kukaan ei sitä ole kiivennyt. Itse olen kiivennyt reitin yläköydessä vapaasti ja ei se mikään vaikea ole. Ehkä tää pitää joskus vapauttaa, mutta eipä se tän teknoilua estä, jos jotain joskus kiinnostaa. Pääasiassa pääsee kliinisti. Nimeksi annoin Holy Moses ja vaikeutta vaikka A1+.

Stone Magnet

Kiipesin ensinousun uuteen reittiin Vuorivaarassa. Nimeksi tuli Stone Magnet. Nimi on taas pöllitty populäärikulttuurin tuotteesta. Semmoinen lyhyt bouldermainen reitti. Vaikeutta arvioisin 7a+:n verran. Oliskohan ollut toissa kesänä kun hoksasin että tuossahan voisi olla reitti. Tutkin tietty, onko otteita. Pistin yhden pultinkin reitin alkuun ja ideana oli että voisi käyttää viereisten reittien pultteja. Testailin muuveja, mutta silloin kruksi ei lähtenyt kunnolla ja huomasin myös että reitti tarvitsee toisen pultinkin. No nyt ajattelin että ehkä se on aika palata tuon reitin pariin ja lisäsin liimapultin. Samalla testasin muuveja ja löysinkin paremman jalkabetan jolla homma rupesi aukeamaan. No liima oli edellisen pulttauskerran jäljiltä, ja ilmeisesti tuubista ei tullut molempia liimaamiseen tarvittavia aineita, koska liima ei kuivunut. Eikun uuttaa liimaa ja nyt pysyy. Pari vuotta mietitty ja hierottu reitti meni sitten ekalla yrkällä. Tässä FA video. Reitti jatkuu vielä helpohkolla katon ylityksellä, jota ei näy videolla. Kamera kun piti sijoittaa kiven päälle.


Stone Magnet from Antti Turunen on Vimeo.

Muistijäljet

En ollut lähellekään palautunut juhannusreissusta, mutta sen verran kuitenkin, että aikaa ja energiaa olisi käydä testaamassa ensinousua uuteen sporttireittiin Notkossa. Kuten arvata saattaa, sain reitin kiivettyä. Mutta palataanpa ajassa takaisinpäin muutama viikko. Ajatuksissa oli katsastaa kallio ja etsiä mahdollisesti trädilinja. Eipä löytynyt luonnollisille varmistuksille juurikaan paikkoja kallion yläosasta. Aika otteetomaltakin kallio vaikutti. Putsailin, hahmottelin reittiä ja muuveja. Linja vaikutti mielenkiintoiselta. Se kalliokerta menikin putsaillessa linjaa. Eräs maanantai otin pulttauskamat mukaan töihin ja lähdin töiden jälkeen pulttaamaan linjaa. Puolivälissä matkalle kalliota muistin, että pulttisäkki jossa oli myös liima, jäi kotiin. Pysähdyin tien viereen ja kaivelin pulttausrepun pohjan, pultteja on riittävästi sekä liimatuubin puolikas, mutta ankkuri puuttuu. No urakoin kalliolla yksin sen illan, putsailin, porasin ja liimasin osan pulteista. Pari päivää myöhemmin pistin ankkurin ja loput pultit. Samalla etsin oikeat betat grigrin kanssa.

Järeämpi funkness device.

Nyt sitten Jussin jälkeen lähdimme iltareissulle Notkoon. Laskeuduin reitin ja testailin pultit funkness device -tyyppisellä ratkaisulla. Ilta oli kuuma ja hikoilin jo pultteja testatessa aika mukavasti. No pultit pysyi kiinni, joten eikun yrittämään. Alku on semmoista 6a-tason kiipeilyä, jonka jälkeen suuri hylly. Hyllyltä lähteekin hieman vaativampi pätkä, jonka kruksi sitten nostaa greidiä hieman. Kruksissa tuntui sormet lipeävän hikoilun takia, mutta sain puristettua eteenpäin. Ja loppukin meni käsikirjoituksen mukaan.

Tästä se lähtee. © Mikko

Huukkia saa käyttää, muttei oo pakko. © Mikko

Buttmove. © Mikko

Lepo kruksin jälkeen. © Mikko

Kiivetty. © Mikko

Reitin nimeäminen on meikäläiselle aina hieman haastavaa. Pultatulle reitille haluaisi antaa hyvän nimen, koska sitä kiipeävät muutkin ja vaatii muutenkin reitintekijältä enemmän panostusta. Reitin nimiehdotuksia oli mm. Supermiesten reitti (poikani ehdotus) ja Tekotaiteellista paskaa. Säästetään nämä nimet vaikka jollekin boulderpätkälle. Reitti sai nimekseen muistijäljet ja vaikeutta 6c:n verran. Toki muutetaan greidiä toistonousujen kommenttien mukaan. Muistiteema tuli tuosta muistin pätkimisestä pulttausvaiheessa. Muistijälkihän liittyy pitkäkestoisempaan muistiin. Aivoihin jää muistijälkiä, joita pitkin voi palauttaa vanhoja asioita mieleen. Näin käyneekin monilla kiipeilyreiteillä, joissa joutuu miettimään muuveja reitillä ja joskus reittien ulkopuolellakin. Lisäksi nimi on kunnianosoitus Toni Wirtasen lyriikoihin ja musiikkiin, joita suuresti arvostan.

Have an ice day

Tehtiin visiitti viime talvena löydetylle mahtavalle jääkiipeilypaikalle Mätäsvaaraan. Jäätilanne ei ollut niin hyvä kuin viime talvena ja luntakin oli enemmän. Jäätä oli aika vähän alaosassa. Kuitenkin yksi putous oli aika hevissä kunnossa ja tehnyt todella vaikuttavan töppyrän kallion päälle. Tehtiin yläköysittelypaikka kuvassa näkyvän isoimman jääkohdan oikealle puolen. Samaa linjaa sitten sahattiin.

Tarkastetaan paikat.

Rahis duunaa ankkurin.

Minä pääsin/jouduin auraushommiin.

Jääkiipeily on rankkaa!

Jussi vauhdissa

Juhan ilme kertoo paljon.

Halusin kuitenkin liidaushommiin ja valitsin tämän puoleen väliin menevän putouksen. Kuva on viime vuodelta. Nyt lunta oli 20-30 cm jään päällä. Homman ideahan oli tehdä onsigh-ensinousu. Reittisuunnitelma oli että mennään suoraan jos päästään. Jos ei niin koitetaan sivulta.

Tämä kuva viime kaudelta.

Hommahan lähti ihan ok liikkeelle. Menin jään ja kallion välisessä kolossa muutamia metrejä, siten että sain ruuvin jäähän. Itse jääliidaus oli vähän vielä tekniikan hakemista. Miten jalat pitäis olla ruuvatessa, onko hakussa oleva käsi hyvin vai ei. No putous oli meikäläiselle sopivan pituinen ja sopivan loiva.

Seikkailu alussa.

Lumen aurausta.

Kuvakulma voi hieman valehdella. Mutta ei ihan no hands rest.

Mutta tässä jo luotto jaloilla.

Lisää hankea.

Jääosuus alkaa loppua.

Aattelin että tästä mennään.

Uusi master cami seinään.

Ja eikun mixtaamaan...

...tai sitten ei.

Ajatuksena minulla oli mennä reitti suoraan ylös. Reitti näytti aika oterikkaalta. Alku vain olisi vähän vaikeampi. No kallio oli aikamoista haperoa. Rupesin irrottamaan yhtä irtokiveä toisella kädellä, niin hakku irtosi. Putosin ehkä pari metriä jalat edellä ja lensin selälleen tasanteelle. Pudotessa oikea nilkka oli osunut ensimmäisenä ja otti siten vähän damagea. Aikani keräilin itseäni lumihangessa ja mietin nilkkaani. Kuumottava tunne nilkassa pisti hieman epäilyttämään. No jalka tuntui toimivan, vaikkakin hieman herkän oloinen se oli. Sitten plan B toteutukseen. Eli vasemmalle menevää hyllypoikkaria pitkin ylös.

Släbi oli aika herkkää. Ei kuulemma Jussin lemppariosuus.

Kiilojen kassa nyhräystä.

Ensimmäistä kertaa tein tällaisen kahden kiilan varmistuksen.

Hyllyhän on leveä, mutta ei tiedä mitä on lumen alla.

Sammaleen löytyminen on kivaa talvikiipeilyssä.

Viimeiset lumityöt.

Kiva olla topissa, mutta hiukka harmittaa pannutus.

Kiinni on!

Jussi kakkostelee linjan.

No vaikka homma ei mennyt niin kuin Stömsössä, jäi hommasta ihan ok maku. Ehkä koitan selättää linjan ensikerralla. Jos vaikka laskeutus ja kattelin irtokivet pois. Mutta saa nähdä. Tää kun on tällainen pari kertaa talvessa -paikka. Nyt nilkka on turvoksissa, mutta tuntuis toimivan. Eli pari päivää lepoja. Kiitokset ruuvien lainasta Jussille ja Juhalle valokuvien otosta. Siksihän tässä postauksesta niin hyvin näitä ruutuja onkin.