Have an ice day

Tehtiin visiitti viime talvena löydetylle mahtavalle jääkiipeilypaikalle Mätäsvaaraan. Jäätilanne ei ollut niin hyvä kuin viime talvena ja luntakin oli enemmän. Jäätä oli aika vähän alaosassa. Kuitenkin yksi putous oli aika hevissä kunnossa ja tehnyt todella vaikuttavan töppyrän kallion päälle. Tehtiin yläköysittelypaikka kuvassa näkyvän isoimman jääkohdan oikealle puolen. Samaa linjaa sitten sahattiin.

Tarkastetaan paikat.

Rahis duunaa ankkurin.

Minä pääsin/jouduin auraushommiin.

Jääkiipeily on rankkaa!

Jussi vauhdissa

Juhan ilme kertoo paljon.

Halusin kuitenkin liidaushommiin ja valitsin tämän puoleen väliin menevän putouksen. Kuva on viime vuodelta. Nyt lunta oli 20-30 cm jään päällä. Homman ideahan oli tehdä onsigh-ensinousu. Reittisuunnitelma oli että mennään suoraan jos päästään. Jos ei niin koitetaan sivulta.

Tämä kuva viime kaudelta.

Hommahan lähti ihan ok liikkeelle. Menin jään ja kallion välisessä kolossa muutamia metrejä, siten että sain ruuvin jäähän. Itse jääliidaus oli vähän vielä tekniikan hakemista. Miten jalat pitäis olla ruuvatessa, onko hakussa oleva käsi hyvin vai ei. No putous oli meikäläiselle sopivan pituinen ja sopivan loiva.

Seikkailu alussa.

Lumen aurausta.

Kuvakulma voi hieman valehdella. Mutta ei ihan no hands rest.

Mutta tässä jo luotto jaloilla.

Lisää hankea.

Jääosuus alkaa loppua.

Aattelin että tästä mennään.

Uusi master cami seinään.

Ja eikun mixtaamaan...

...tai sitten ei.

Ajatuksena minulla oli mennä reitti suoraan ylös. Reitti näytti aika oterikkaalta. Alku vain olisi vähän vaikeampi. No kallio oli aikamoista haperoa. Rupesin irrottamaan yhtä irtokiveä toisella kädellä, niin hakku irtosi. Putosin ehkä pari metriä jalat edellä ja lensin selälleen tasanteelle. Pudotessa oikea nilkka oli osunut ensimmäisenä ja otti siten vähän damagea. Aikani keräilin itseäni lumihangessa ja mietin nilkkaani. Kuumottava tunne nilkassa pisti hieman epäilyttämään. No jalka tuntui toimivan, vaikkakin hieman herkän oloinen se oli. Sitten plan B toteutukseen. Eli vasemmalle menevää hyllypoikkaria pitkin ylös.

Släbi oli aika herkkää. Ei kuulemma Jussin lemppariosuus.

Kiilojen kassa nyhräystä.

Ensimmäistä kertaa tein tällaisen kahden kiilan varmistuksen.

Hyllyhän on leveä, mutta ei tiedä mitä on lumen alla.

Sammaleen löytyminen on kivaa talvikiipeilyssä.

Viimeiset lumityöt.

Kiva olla topissa, mutta hiukka harmittaa pannutus.

Kiinni on!

Jussi kakkostelee linjan.

No vaikka homma ei mennyt niin kuin Stömsössä, jäi hommasta ihan ok maku. Ehkä koitan selättää linjan ensikerralla. Jos vaikka laskeutus ja kattelin irtokivet pois. Mutta saa nähdä. Tää kun on tällainen pari kertaa talvessa -paikka. Nyt nilkka on turvoksissa, mutta tuntuis toimivan. Eli pari päivää lepoja. Kiitokset ruuvien lainasta Jussille ja Juhalle valokuvien otosta. Siksihän tässä postauksesta niin hyvin näitä ruutuja onkin.