Boulderkesä elävänä kuvana

Köysikiipeily on tehnyt tilaa boulderoinnille tämän suven aikaan. Ajattelin että koitetaan nyt vähän panostaa vähän boulderiin, jos siinä vaikka kehittyis. Uusille numeroille en ole päässyt, mutta kyllä ulkoboulderointi näkyy positiivisesti köysikiipeilyssäkin. Niin ulko- kuin sisäkiipeilyssä. Toki sisätreeniäkin on välillä suoritettu.

Taas olen kuvaillut kiipeilyjäni ja nyt sainkin inspiraation tehdä pienen videokoosteen kesän bouldereista. Vielä jäi pari pätkää kovalevylle, mutta katellaan niitä syssymmällä. Videotallenteet tulee yleensä tehtyä yksin, vaikkei se mikään sääntö ole. Yksin boulderoidessa kuvaaminen on vaan hyvää oheistoimintaa. Seurassa taas jutustutelu, spottaus ja kannustaminen ottaa oman osansa niin ei aina jaksa kameraa viritellä. Kuvaus tosin on mulla ollut aika huonolla teknisellä tasolla. Staattista kuvaa, maksimissaan kahdella kuvakulmalla puhelimella kuvattuna. Kiipeilytekniikka ei vielä ole hioutunut kovin kauniiksi ja kuvatut pätkät ovatkin vain tallenne sendaustaistelusta omien rajojen ääripäässä. Autenttinen dokumentti kiipeilysuoritteista.



Muutama sana videon bouldereista. Ensimmäisenä on kauden aloitus Liperin kiviltä, jossa mainio krimppi + slouppikanttinen Kantti SS 7A+. Toinen pätkä on Juuan Nunnanlahdeta, jossa monesti Hirven Hommat 7B+:n alkua ihmetelty probleema aukesikin brutaalilla pinchaamisella (mikä sana?) ja huukkaamisella. Kolmas on Kivilahdessa Nuutin leiskauttama Aeroflot 7B+, joka otti varmaan kaksi yrkkää. Kivilahdessa sain myös kiivettyä pitkäaikaisen projektini Garmin 7C:n. Tämän kohdalla piti sattua monta asiaa kohdalleen että reitti taipui. Ensinnäkin sateetonta keliä oli ollut pari viikkoa ja sitten sattui pari hellepäivää. Helle tällä boulderilla on hyvä asia, koska paikka on niin kostea. Garminillekin olen monesti tullut toteamaan että otteet on märkiä, vaikkei ole satanut useaan päivään. Toinen asia, mikä edesauttoi sendausta, oli hyvät yöunet ja kiireetön päivä. Väsyneenä tai huonosti palautuneena ei kiivetä niitä omia maksimeja. Itikoita ja paarmoja oli hirveästi, mutta sellaista se keskikesällä on. Viimeisenä vielä ensinousu Toinnein Keiju -kiveltä Lieksasta. Kivi oli ilmestynyt jossain vaiheessa 27cragsiin ja ihmettelinkin että mites sieltä korvesta kivi on löydetty. Kuulin myös juttuu että se olisi jossain Geokätköilysivulla ollut, mutta mä niistä mitään tiiä. Kivi oli kesämökkiä, niin sieltä sai kivat pienet bouldersessiot piristämään kesälomaa.

Lappeenrannan kisat

Eli NorppaBoulderit. Koitin lähteä kisoihin hieman eri moodilla kuin yleensä. Yleismoodi minulla on ollu että hyvää treeniähän tää on. Nyt ajattelin että koitan kaikkia reittejä ja millekään reitille ei saa ottaa kolmea yrkkää enempää käymättä välillä jossain muualla. No lopputulos ei ollut samaa kuin olisi toivonut. Kaikkia reittejä en kokeillut. Lisäksi kiipesin reittejä liian hitaaseen tahtiin, osa jäi kiipeämättä ajan puutteen vuoksi. Hidastelu johtui voimien säästelystä ja kohteliaisuudesta "mee sinä vaan, mä ootan tässä". Tän talven kisat on varmaankin kisattu, koitetaan järkevämmin seuraavana "kisakautena". Kameraa ei tullut mukaan, mutta tässä pari kännykkäräpsyä finaaleista:

Jyväskylän kisat

Aina löytyy ensimmäinen kerta jokaiselle asialle, tällä kertaa vierailu Jyväskylän Boulderpajalle kisaamaan. Kisavalmistautuminen oli kaksipäiväinen päänsärky ja pelko flunssasta. Hyvin silti jaksoin kiivetä vaikka parin vaikeamman väännön jälkeen aika pahat jälkihiet iski päälle. Tässä vielä valokuvia todisteeksi että oltiin paikalla:

Vain yksi kiipeilijä kerrallaan.

Hikinen kalju -mies

Nuutti

Juha

Koponen on kuulemma ruvennu bodaamaan, jalkapäivät vaan on unohtunu.

Sijoitus taisi itselläni olla 26/52 eli tämän keskinkertaisempi en voinut olla. Parasta oli kuitenkin voittaa arpajaispalkinto, valitsin BD:n liian isot housut, pitänee varmaan ruveta bulkkaamaan. Boulderpaja oli paikkana ihan kiva ja henkilökunta reipasta. Myös reitit oli hyviä minun makuun, sopivan yksinkertartaisia kisavääntöön. Patjastahan me hieman itkettiin, jalat däppäsi tuohon kulmaan ja muutenkin liian kovalta tuntui, mutta kyllä se pädin voittaa.

Boulder maistuu

Lämmin syksy ja terveet sormet on semmoinen yhtälö että boulderhommiin mieli tekee. Parit sisätreenitkin silloin tällöin on tehneet sen, että voimatasot on kohdillaan, joten on ollut suuri ilo käydä kivillä leikkimässä. Se fiilis kun asetat jalan smearing tyyppisesti kitkalle ja nouset sen varaan ja se pysyy. Tai krimppaat otteelta toiselle ja se pysyy. Tai kun mietit betaa, testailet ja lopulta onnistut. Hienoutta. No paljon on tietysti kiipeämättä jääneitä probleemia, mutta kaikkihan se on kotiinpäin. Kokemusta ja kokemuksia. Paljon enemmän sitä oppii reitistä joka antaa turpaan, kuin sellainen jonka saa fläshättyä. Helppo ymmärtää ihmisiä jotka käy pelkästään boulderilla. Minulle se ei riitä, mutta nyt on taas boulderinnostus päällä.

Eero ja Päivän Simo 6A Nunnanlahdessa - todella hieno

Juha ja Sori 6A Nunnanlahdessa - tykkäsin tästä släbistä erittäin paljon

Eeron ensinousemalla X marks the spot 6A+:lla Juha Nunnanlahdessa

Kukonhärnääjä 7C (tai 7B+) Imatran Huhtasella, ei menny.

Deadhead 7B Varkauden Superhänkillä, ei menny tämäkään. Moovit tehty, mutta kulutin kaikki paukut väärällä betalla.

Oon koittanut 7B+ / 7C tasoa tavoitella. Sisällä kunto tuntuu kovalta, mutta se ei ole oikein siirtynyt ulkokiipeilyyn. Mutta älyttämän hauskaa on ollut vetää uusilla kivillä hieman vaativampia reittejä. Motivaatiot on taas löytynyt. Siitähän se kaikki lähtee.

Hei beibi tuu kattoon

 Tänä kesänä kiipeilyt on jäänyt vähemmälle. Osasyynä, tai ainakin hyvänä tekosyynä, on pieni kipu parissa nivelessä. Varmaan muistoina kevään krimppitreeneistä keivillä. Ja on kai tässä muitakin kiireitä perheellisellä. Moottoripyöräilyharrastuskin tuli aloitettua. No boulderointi ei varmasti ole parasta herkkua toipuville sormille, mutta boulderointi on hyvä tapa päästä nopeasti kiipeämään pienemmälläkin aikaikkunalla. Yksi makean näköinen linja on ollut mielessä jo ainakin viime kesästä Vuorivaarassa ja nyt tänä kesänä olen sitä projektoinutkin jo pari sessiota ja kolmannella se menikin sitten luvattoman helposti. No greidi ei ole kauhean paha, ja siinäkin tietty voin olla metsässä, mutta oikean betan löytyminen vei oman aikansa. Boulder löytyy köysireitin Hei beibi mä lipeen alta, siitä sille siitä nimi Hei beibi tuu kattoon. Pahoittelut videon turhanpäiväisestä hengailusta, mutta biisi vaati päästä kokonaan kuuluviin.



Toinen boulderi minkä Vuorivaarassa kiipesin on lähestymispolun varressa olevassa kivessä. Pieni probleema, mutta kannattaa kokeilla jos pädejä kaltsille jaksaa joskus kantaa. Reitti on varmaan kiivetty joskus, mutta annoin sille nimeksi Turpaan tulee! koska reitti antoi turpaan, myös kirjaimellisesti. Jalka lipesi ja leuka osui kiven reunaan. No tämän greidi on vielä enemmän arvailua, mutta 7A:ish, niinku tuntuu tapana olevan sanoa.

Pamilon uudet boulderit

Kauden avaus oli tarkoitus tehdä Pamilon bouldereilla. Aikaisemmin en kivillä ollut käynyt. No murikat oli ihan jäässä, lumessa ja märkinä. Onneksi Jussi huomasi menomatkalla metsäaukolla ison murikan jota sitten lähdettiin tsekkaamaan. Hyvä kivi sieltä löydettiin ja mikäs se oli kautta aloitella ensinousuja tehden. Ei mitään sensaatiomaista mutta semmosta ihan kivaa settiä.

Bruce Lee (5)

Jazztyttö (6B+)

Twist N' Funk (6A)

Vielä siellä pari murikkaa jäi kiipeemättä. Toivottavasti paikalliset innostuu tekemään uusia reittejä. 27cragsistä loytyy infot mestoille.

Loppiaisboulderit tulossa

Loppiaisboulderit Joensuun kuntokeitaalla. Meikä yhtenä reitintekijänä?!

Kalakukkobouldersit

Viimein pääsin kalakukkoihin kisaamaan. Monesti jo olen koittanut paikalle päästä, mutta esteitä on tullu. Hyviä oli reitit ja tasokkaita oli kisaajat. Kisojen loppupäässä maltoin ottaa pari räpsyä eli siis valokuvia.

Koponen kahvoilla.

Andykin kiipesi helpompia, tosin jalkoja ei tarvinnu käyttää.

Vahvan näköstä.

Kaksi kovaa kiipeilijää samassa ruudussa.

Kaikkee ne ihmiset osaa.

Kelloniemi superfinaalireitillä.

Meidän seuran Nuutti voitti nuorukaisten sarjan.

"Näyttäkää nyt miten onnellisia ootte niistä kalakukoista"

2014 boulderit osa 2

Sit vähä lisää kömpelöitä kapuamisia. Ekana Savonlinnassa pari vuotta sitten kiipeämättä jäänyt Jetan paluu. Videossa näyttää olevan virhe, se on 7A+/7A eikä 7B. Se oli joku työreissu loppukesästä ja kävin illasta vähän kiikkumassa. Kokeilin myös Sithin kostoa (7B) ja kyllä sitä tunsi itsensä kömpelöksi ja heikoksi muuveja testaillessa. Varsinkin kun katto Romppaisen betavideota. Noh se on reenin puutetta kato. Sit kakkospätkä tossa meikän filkassa on vähä keskeneräinen spotti Lieksassa. Siellä on mulla yks hieno projekti, toivottavasti saa ittesä paikan päälle (ja kiven päälle!) ens kesänä. Mut tämmönen parin muuvin ongelma tarttu narulle. Sit viimesenä Tuttiritari 7B joka tuntui monesti siltä, että en tuu tätä koskaan kiipeämään. Liikaa muuveja. Kauhean vaikea se ei oo, mutta jotenkin sitä pumputti ittesä. Muutamia kertoja siellä tuli käytyä, vähä niinku treenimielessä, ja kyllähän se ahkeruus taas palkittiin ku pääs toppiin.


2014 pulterit osa 2 from Antti Turunen on Vimeo.

2014 boulderit osa 1

Videoitu on taas omia kiipeilyja. Ja eihän niitä sovi omalla koneella piilotella, niin tässä taas paikallista settiä itäisestä Suomesta. Ajatushan oli tehdä East Side Bouldering 2, mutta siinä ideana mulla on ollu paikalliset kiipeilijät paikallisilla kivillä. Tänä kesänä taas on ollu enemmän näitä yksinäisiä sessioita, niin mennään nyt tälleen.


2014 pulterit osa 1 from Antti Turunen on Vimeo.

Jos joku sana vielä reiteistä. Ekana paikallinen ehkä jo klassikko, Sithin paluu. Kiipesin reitin keväällä ja lunta oli vielä sen verran että autolla ei päässy ihan perille. Siispä alkulämmöt sai mukavasti pari pädiä kantamalla. Seuraava on Paarmakantti Kivilahdesta. Reitti löytyi vanhasta toposta, mutta greidiä siinä ei ollu. Niinpä arvoin vaikeudeksi 6A+:n. Kolmas pätkä on Sannan FA. Tuolle feissille yritettiin Samin kanssa jo aikaisemmin reittiä saada, mutta mitään järkevää ei saatu. Mut kyllä toi kelpo pätkä on, vaikkakin otteet ja jalitsut ei mitään parhaita ole. Viimeinen reitti on Natruusi, ehkä siistein reitti Kivilahdessa. Lisänä pientä häröilyä kameran kanssa, ku piti ruveta spottaamaan Jussia.

Hardcore superstar

Tuli viimein kiivettyä Hardcore Superstar 7B+ Uurossa. Ensinousu on parin vuoden takaa Rahomäen Jussin toimesta ja Koposen Sami sen toisti aika pikaisesti. Sen jälkeen kai reitti ei hirveästi ole toistoja saanut. Mutta kelpo probleema on kyseessä ja tässä hieman betavideota ongelmanratkaisua pilaamaan:


Hardcore Superstar from Antti Turunen on Vimeo.

Onneksi kesäkin loppuu!

Kesäflunssaa! Se on kyllä mukavaa. Ja kesälomakin loppui. No liian kuumahan tuo on kiivetäkkin. Onneksi tääkin kesä loppuu ja tulee syksy. Se on ihmisen parasta aikaa, ainakin kivien halaukseen.

Mutta sairaspäivinä editoin pikku videon keväältä:


Arete Franklin from Antti Turunen on Vimeo.

Jyväskylä

Uhrasin yhden päivän elämästäni Jyväskylän kivien halailuun. Mitään rakkaussuhdetta siitä ei syntynyt, mutta pieni ihastus kuitenkin. Alue 28.7:lla oli varsin mukavaa, erikoisia ongelmia ja hyvää keliä. Auringonpaisteessa traverse Vanha Liitto oli varsin miellyttävää. Projektointi Juhan kulmalla oli myös mukavaa Oulun seurueen kanssa.

Unelma jäi vielä unelmaksi.

Kuhan julma oli liian julma.

Nopeat vierailut päivän lopuksi vielä Herkulekselle, jossa nähtiin lähetysjuna Koponen-Liukkonen-Zuppa. Itse en junaan päässyt, mutta jospa se kyyti tulisi josku mullekin, oli sen verran hieno linja. Koposen Samin kiipeily oli taas vaikuttavaa. Flässit mm. Kuhan Julmaan sekä Herkulekseen ja pikainen 15 minuutin 8A sessio Paddingtonilla. Tässä video raakana - "Nyt lähetään kotiin".


Sami ja Paddington 8A from Antti Turunen on Vimeo.

Kevät yllätti kiipeilijän

Käytiin täälläkin jo kiipeämässä. Vaikka lunta satoi, oli ihan kivaa.

Samilla projekti.

Joonalla lähetys.

Kaksi rataa

Vielä vähän videoo. Pahoittelen taas laatua, kameran käyttö ei vielä hanskassa. Ylivalotettua tavaraa tämäkin ja mausteeksi sitten säädin vähän lisää editoinnissa. Hehheh.. Eli pari rataa Vuorisenpurolta Kuopiosta, kiipeilytähtenä tietenkin Sami Koponen.


Vuorisenpuro from Antti Turunen on Vimeo.

Sumuinen sunnuntai

Aamulla paistoi aurinko, ilman lämpötila +2,5 °C. Ajattelin että nyt on hyvä boulderpäivä. Illalla istun auton takapenkillä. Pimeää ja pädejä vieressä. Matkaa kotiin jotain 160 km. Ei yhtään kiivettyä reittiä. Ei ehkä vituta, mutta jos sanoisin harmittaa, se olisi ehkä liian lievä ilmaus.

Kävimme siis Kuopiossa Vuorisenpuron kivellä. Oli erittäin kostea keli, välillä satoi tihkua, välillä ei, mutta kosteaa oli ilma. Tuulesta kun ei ollut tietoakaan. Saatiin jotenkin kuivattua pari reittiä, mutta toinen oli silti liian märkä topista ja toinen liian pelottava mulle. Tien laidalla Waterloo oli kyllä meitsin mieleen. Väkevä tuplakantti. Mutta en vaan saanut toppausta tehtyä. Toinen, "Kuopion ehkä hienoin 7A" Even Angel Will Fall oli kyllä käytännössä liian pelottava minulle. Uskon kyllä että noinkin hienojen muuvien teko korkealla on tunteena mahtava. Mutta jos ei tunnu siltä että tuo menee, ei kannata koittaa.

Tien laidalla Waterloo. © Sami

Mutta se harmitus. Tuntuu olevan että aina näiltä savon reissuilta ei tikkiä tule. Ei siinä mitään, eipä niitä sessioilla yleensä kotikivilläkään tule. Kotikivellä vaan on se hyvä puoli että ekan session paukuttaa muuvit takaraivoon, niin seuraavalla kerralla se on enemmän henkisestä annista kiinni. Ja kotikiville voi lähteä, mutta noille kaukaisimmille? Ehkä joskus. Ja jos ja kun sinne seuraavan kerran pääsen, ja jos ja kun jonkun noista reiteistä pääsee, tuntuuhan se monin verroin paremmalta. Helppouttahan tässä hommassa ei etsitä.

Gradehunting on vähä samanlaista kuin oikeakin metsästys. Luonnossa on kivaa olla ja tulipahan kokemusta, vaikkei saalista olis saanutkaan. No en halua leimautua gradehunteriksi, tai ihan sama miksi sitä leimaantuu. Reittien pitää olla vaan semmosia että tuntuu! Boulderit rapsakoita ja pidemmät reitit sitten vähän kevyempää. Joo, ja videota tulloo KoposSamin kiipeilynäytteistä, kuhan kerkee pienet editit tehä.

East side bouldering 2013

Oon kannellut kameraa ja kolmijalkaa mukanani bouldereilla käydessä. Valokuvien ottaminen on jäänyt minimiin, mutta usein olen lyönyt kameran videoimaan kun probleemia on ratkottu. Näistä sitten kokosin tämmöisen mukavan pätkän. Vaikka ideana oli kuvailla kiipeilyn oheen jotain luontokuvaa yms. mitä on yleensä bouldervidoissa nähty. Tarkennetaan kiveen ja sammaleeseen, kuvataan jotain muurahaista tai muuta jänskää. No sellaiseen ei ole minun boulderkeikoilla ole ollut aikaa! Kamera päälle ja eikun sormet kiinni kiveen. Aikaa on kato vähän ja se käytetään kunnolla. Ehkä ensi kaudella. Lisäksi tuosta kuvanlaadusta oli pakko tinkiä, vimeon 500 megaa nääs rajoittaa. Youtubella taas on aikarajoitus 15 min, mutta ei se laatu siinäkään mikään hyvä ole. Tässä siis Itä-Suomesta vähän boulderii:


East Side Bouldering 2013 from Antti Turunen on Vimeo.

Syksyiset kiipeilyt

Keijutanssia.

Aina oon halunnu ensinousta 7A:n boulderin. Ja nyt kuultiin juttua mahdollisesti uusista kivistä Nunnalahden (Juuka) suunnalla. Ihan siinä tien varressa. Käytiin katsomassa blokit ja eipä sieltä mitään erikoisempia löytynyt, mutta jotain puuhasteltiin sentään. Yhden kiven reunasta lähdin tutkimaan mahdollista probleemaa ja siitähän se pähkinä lopulta aukesi. Nimeksi tuli keijutanssi, epämääräisen läpänheiton johdosta. Vaikeutta voisi olla 6C - 7A akselilla, vaikea sanoa. Kannattaa käydä kokeilemassa, jos Nunnanlahteen on menossa. Kivet näkyy kutostielle Joensuusta mennessä vasemmalla. Lisäksi sinne tuli muutama helpompi linja ja potentiaalia helpoille ja matalille reiteille on vielä.

"The best climber in the world is the one who's having the most fun."

Käytiin vielä Moisseenvaarassa heittämässä kesän viimeiset köysittelyt. Mukavaa oli, vaikka kylmäähän se kivi oli. Mutta helpompia reittejä oli ilo kiivetä. Tarkoitus oli käydä kiipeämässä uusi trädilinja, Risto Reipas. Pikkusen oli pitkät varmistusvälit, mutta jännää oli. Välillähän sen pitääkin olla. Siinä olin sitten kolme metriä semmoisen ison katon alla sisäkulmassa ja tuumin että eihän tänne saa varmistuksia. Edellinenkin on jossain tuolla kaukana. No pienimmän mastercamin mitä löytyi sain kiinni pikku halkeamaan. Lähdin jatkamaan. Hyvä saideri, mutta multainen ja kostea. Ihmettelin että miten tämä on kiivetty, kun ei ole putsailtukaan kunnolla. Kiipesin vähän matkaa takaisin ja tuumin lisää varmistuksia. Ei tuon mastercamin varaan tätä voi jättää. Näin kolon vähän ylempänä. Siis ei mikään halkeama vaan semmoinen hassu muoto, johon sain punaisen camun kiinni. Sitten kurottelua ja otteiden etsintää, ihan kuin olisi vähän hänkkiä, vaikkei tainnut olla. Hyvät otteet löytyi ja sain itseni sisäkulmasta feissille, pois katon alta. Siitä näin että sitähän oli puhdistettu ihan kunnolla ja ajatus heräsi että reittihän on mennyt feissille jotain viisi metriä ennen kattoa. Varmistin asian myöhemmin ensinousijalta ja totta, tuli kiivettyä oma variaatio ihan vahingossa, ground-uppina. Vaatteet likaisina, varpaat jäässä ja nenä vuotavana kömmin kuulaassa syysilmassa kallion päälle. Ruskainen nuori metsä avautuu eteeni auringonpaisteen antaessa parhaat värit tähän syksyn viimeiseen seikkailuun köyden päässä.

Joona tutustumassa One legged hookeriin.

Jari periferiaterapiassa.

To the next level

Jumi on voimaa, sanoivat voimanostajat joskus. Viikontakainen boulderreissu jumitti hartiat ja niskat tavalla, jota noissa lihaksissa en muista kokeneeni. Palautteluliikkeiden ja pienien hierontojen jälkeen sain kuitenkin paikat auki. En heti, mutta viikon mittaan. Yhdet nopeat sormilautatreenit viikolla ja lauantaina kiville. Vaikkei mulla ole oikein mitään pakkopäästä-projektia ole nyt ollutkaan, on pitänyt vähän laittaa tavoitteita, että jaksaa treenata. Ja tämä Humanoidi oli siihen tarkoitukseen hyvä. Mietin sitä jo alkukesästä, mutta mestoille ei kesällä tullut lähdettyä. Ekalla sessiolla avasin alun muuvit ja toisella loppupätkän. Sitten linkitys ja lähetys. Mikään kaunein kiipeilysuoritushan se ei ollut, kuten ei monesti minun kiipeilyt yleensäkään. Mutta väliäkös sillä vaikka nauhalle sen otinkin. Julkaistaan jossain vaiheessa.

Humanoidi

Mitään superfiiliksiä homma ei herättänyt. Varsinkaan jos vertaa viime syksyn Slippery When Wetin (7B+). Silloin olin ihan fiiliksissä vielä kotonakin. Nyt tulin kotiin ja iltapalalle lasten seuraan. Ja mitä tulee tylsyydestä itkemisestäni, varmasti jännempää oli olla viikolla DJ:nä ala-asteelle kuin käydä boulderoimassa.

Ansa kämmenkivellä.

Taistelua tylsyyttä vastaan

Sunnuntaiaamu ja mietin herätessäni Humanoidin muuveja. On se mahdollinen. Sain kasaan puolet tuosta paikallisesta test-piecestä, kun eilen käytiin siellä Joonan ja Sannan kanssa. Boulderreissu poikkesi muista siinä, että meillä oli vuoden ikäinen kaveri mukana. Sanna, joka suht tuoreena äitinä ei anna häiritä lapsenhoidollisten asioiden, vaan laittaa pojan kantorinkkaan. Eikun kiville vaeltamaan. Sanna saikin kiivettyä Soffan jota hän olikin jo tavoitellut jo ennen raskautta. Hienoa reitin työstöä sanoisin. Beta kehittyi vauhdilla ja jalat steppailivat eestaas parhaan tasapainon löytymiseksi. Poika nukkui ja vaihdettiin syliä aina kun toinen kiipesi.

Sanna Yorkshirellä.

Itse kiipesin Yorkshiren, vaikkei reitti suurena kiinnostuksen kohteena ollutkaan. Silti aika makean oloinen pätkä. Humanoidi taas olisi greidin nosto. Tarkoittaa että enemmän taas peliin. Puristusta, tasapainoa ja kehnoja krimppejä. Olen tässä haaveillut toisesta pädistä, voisi lähteä yksin projektoimaan näitä. Autotallin vesirännit ovat vaan vieneet kaikki ylimääräiset rahat. Niillä olisi saanut kaksikin pädiä. Lisäksi tarvitsisin köyden. Köysipussinkin, kun nykyinen jäi Norjaan. Ja teknoräkkii ja... No hei, eipäs nyt kiirehditä asioiden edelle.

Tuntuu että aika vähäiseksi jää nää boulderkeikat. Kotona on hyvä olla, töissä pitää käydä ja vettäkin tuntuu tulevan joka toinen päivä. Mutta toisaalta ne keikat kun syksyisenä päivänä sormensa kylmään kiven asettaa, tuntuvat vieläkin paremmalta. Ainakin kun olen huomannut arkielämän olevan todella tylsää. Päiväkotiin, toimistoon, päiväkotiin, ruokaa, kodin askareet, nukkumaan. Sitä se on. Toisaalta hienoa peruselämää, toisaalta kaipaisi jotain uuttakin. Ehkä se olisi Humanoidin kiipeäminen, hetkellinen ilo tässä tylsässä elämässä.