Pieni polte dokumentointiin on taas heräillyt. Ja kun ei tullut kiipeilyreissua tälle kesälle, niin kirjoittelen viime kesän (2024) reissusta Italiaan!
Kohteena meillä oli Val di Mello. Boulderfestivaaleista tuttu alue tarjoilee kiipeilijöille kaikkea mahdollista kiipeilyn alalajia uskomattoman kauniissa maisemissa. Trädi-iskämäinen ryhmämme oli kiinnostunut lähinnä multipitch trädistä sekä mahdollisesti visiitistä vuorille. Val di Mello sijaitsee pohjois-italiassa, alppien eteläpuolella. Matkasimme Milanosta vuokra-autolla Lidlin ja Decathlon pysäkkien jälkeen kohti pohjoista. Alkureissun majoituksena toimi Ground Jack -niminen leirintäalue, jossa telttailimme. Leirintäalue on oikeastaan pisin mahdollinen paikka mihin pääsee autolla ja leirintäalueelta kiipeilyn lähestymiset olivat lyhyet.
Ensimmäisenä kiipeilypäivänä kiipesimme kolmen kp:n "L'alba de Nirvana" (5c, 125m). Reitin ekan kp:n voi kiivetä vasemmalta, mutta suositumpi versio on kiivetä släbialku "Stomaco peloso". Ilmottauduin aloittamaan kitkasläbiltä. Vaikka en tosiaan ole släbeillä hyvä, näytti kallio kiivettävältä. Alkuun on noin 10 metrin run out ensimmäiselle varmistukselle. Jossain seitsemän metrin kohdilla tuli stoppi ja mietin, olikohan tämä sittenkään hyvä idea. No pienen empimisen jälkeen sain askellettua itseä hieman vasemmalle ja jatkettu varmistukselle, joka oli jonkinlainen iso haka lyötynä halkeamaan. Tämän jälkeen vielä hieman släbiä ja helpompaa kiipeilyä. Toinen ja kolmas kp johdatteli ison hänkin/katon alle. Viimeinen kp oli hieno traverse hänkin alla. Päivän päätteeksi kiipeilin vielä muutamia pultattuja släbejä (tosin pulttivälit olivat aika pitkät) kallion juurella.
Toinen kiipeilypäivä oli tarkoitus kiivetä jotain isompaa ja suuntasimme Luna Nascentelle (6b, 340m). Pienen metsässä vietetyn lähisseikkailun jälkeen olimme reitin juurella. Reitille oli myös tulossa toinen pari, mutta kerkesimme aloittaa kiipeilyn. Minä sain taas aloittaa. Ensimmäinen kp on kiipeilyllisesti kruksi, vaikea ja lyhyt 6b tason "boulderongelma".
 |
| 1. KP |
 |
| 2. KP |
Seuraavaksi oli ideana yhdistää 2. ja 3. kp, jota lähdin liidaamaan. Toisen kp:n vaikeus oli pieni katto, jota poikkaroidaan undereista. Katto veikin kaikki voimat, joten tein tein roikkuständin katon jälkeen yhdistelemättä köydenpituuksia. Jatkoin kuitenkin vielä liidivuorossa hienoa leipäkkidihistä pitkin hyvälle varmistusspotille.
 |
| 3. KP, näyttääpä hyvältä! |
Kiipeily oli hienoa, mutta minua jotenkin ahdisti perässä tuleva pari. Onneksi tässä vaiheessa tiimi ohittikin meidät. Vaihdoimme liidivuoron Simolle. Simo kiipesi pari kp:ta, mm. hienon jättifleikin. Viimein myös pääsi Jussi liidihommiin ja kiipesi perushyvän halkeaman sekä helpon, mutta pitkällä varmistusvälillä olevan poikkarin.
 |
| 4. KP |
 |
| 5. KP |
 |
| 6. KP |
Viimeisen kp:n alla oltuamme Jussin kanssa ankkurissa, tulee viimein Simo paikalle. Tiesin Jussin kanssa, että viimeisellä kp:lla on taas run outtia luvassa, mutta Simo ei sitä tiennyt, niin jotenkin puhuttiin Simo liidaajaksi. Viimeinen kp lähtee halkeamaa pitkin, mutta halkeamasta ei montaa metriä ole iloa. Aikansa Simo tähyilee suuntaa, ja lähtee hiippailemaan sinne päin missä otteita sattuu näkymään. Kyyhötämme pitkät ajat auringon paahtaessa meitä graniittiseinällä ja odotamme pääsevämme kiipeämään. Viimein pääsen kiipeämään. Halkeaman jälkeen siirryn släbille harkituin ja keskittymistä vaativin muuvein. Herkkää släbikiipeilyä jatkuu ja jatkuu, missään ei näy varmistuksia. Köysi vaan menee ylöspäin kallion pyöristyessä seinämästä loivemmaksi. Pitkän släbihiippailun jälkeen pääsen viimein ankkurille. Simo oli liidannut varmaan 40 metriä ilman varmistuksia. Hullua! Myöhemmin paikallisessa kiipeilyliikkeessä kuulemme, että olisi sinne saanut varmituksia, jos olisi kiivennyt enemmän oikealta. Vaellamme onnellisinina alas ja menemme Luna Nascente nimiseen ravintolaan vielä illalliselle.
 |
| Viimeinen KP |
Ajatuksen tasolla oli myös "Oceano Irrazionale", mutta kiipeilykyvykkyytemme ei vaikuttanut siltä, että se olisi ollut järkevää. Kyseinen reitti on 400 metriä pitkä, alppien ensimmäinen UIAA VII, eli 6b/6b+ ja varmasti aika old school greidi. No jos tuonnepäin joskus eksyy kyvykkään kaverin ja hyvän kunnon kanssa, tuossa olisi kunnon klassikko.
Välipäivänä vierailemme Sasso Remennolla, mikä on valtava kivilohkare. Kiven sivuilla on useita yhden ja kahden kp:n reittejä. Pääosin sporttia. Kiipeän niistä muutaman ja tuumin, nämä onpa laadukasta kiipeilyä.
 |
| The Sasso di Remenno is the largest rock in Europe, with a volume of over half a million cubic meter |
 |
| To the mountains! |
Illallisella huomioini kiinnittyi eräisiin kaveruksiin, he olivat varmasti yli viidenkymmenen vuoden ikäsisiä, mutta topokirja kiinnosti heitä edelleen. Olivat olleet kiipeilemässä ja huomenna uutta reittiä suunnitteilla. Ai että, miten hienoa!
Aikamme pähkäiltyä, päätimme kiivetä hienon näköisen huipun, jonne johdattelisi 12 kp:n 6a-tasoinen kiipeilyreitti Spigolo Vinci, Punta Angelalla. Vatsani oli kuitenkin ollut hieman sekaisin ja yöllä useiden vessakäyntien jälkeen piti tehdä päätös jäämisestä pois kiipeilystä. Olo oli sen verran heikko ja epävarma. Luvassa oli siis pitkä päivä vuoristomajalla. Seurailin kiikareilla, kun kaverit kiipeävät harjanneta. Näen, kun Simo lähtee 6a:n kruksipitsille 3000 metrissä ja pilvet verhoaa kiipeilijät. Huikeaa! Näkyvyys heikkenee ja lähden makoilemaan majalle.
 |
| Kiikarin linssistä puhelimella otettu kuva. Kiipeilijä keskellä kuvaa. |
 |
| Simo kruksipitsillä |
 |
| Reitiltä poistuminen |
Harmitti suuresti, että en päässyt tuolle viimeiselle reitille, koska juuri tällaisesta kiipeilystä olen haaveillut. Vähän vuorimeininkia sekä oikeata kalliokiipeilyä.
Seuraavana päivänä olisikin lähdettävä alas. Vietimme pari yötä hotellissa ennen kotimatkaa. San Marinon kylällä oli rento meininki ja hyvää ruokaa. Kotimatkalla alkoi kuume nousta ja kotona tekemäni koronatesti oli positiivinen. Hienoa oli päästä muuallekin kiipeämään kuin Norjaan. Porukka oli hyvä ja mielelläni lähden miekkosten kanssa uudelleen seikkailemaan.
 |
| To the hotel! |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti