Jero

Tämänkertainen ruskaretkemme vei meidät Jeroon. Paikka on Joensuusta semmonen kuuskyt kilsaa. Aika lähelle Kolia mennään nytkin, tosin nyt ei olla kansallispuiston alueella. Varmaan Äiti-Kolin kivenpoikasia nämäkin. No ensimmäisenä suunnattiin Kämmenkivelle, jossa mulla oli jo viime syksyltä projektiksi jäänyt Ville Kiisken Soffa 7A. Silloin sen toppaus oli todella lähellä, mutta aika loppumuuveilla jumituin ja alaspäinhän sieltä silloin tultiin.

Soffa lähtee lähtee tästä. © Sami K.

No ekat lämpät koitin 5+:n highballilla, mistä tipuin sitten aikas korkeelta. Kuvassa tosta keskeltä. Eipä se sitten oikein maistunut ja jäi kiipeämättä. No sormet kun sai lämpimäksi niin eikun projektoimaan soffaa. Parin yrkän jälkeen alkoikin satamaan vettä. No aattelin että nyt se on pakko vetäistä, muuten se taas jää projektiksi. No aika huonolla tekniikalla (pikkaisen jalatkin hipaisi pädiä) sain topattua. Vettä tuli jo aika reippaasti, kun olin kiven päällä. No ihan jees, mutta ei se tuntunut NIIN hienolta reitiltä kuin viime syksynä. Onneksi sade loppui ja aurinko kuivasikin kiven aika nopsaan. Sami vetäisi Penttisen Pasin modernin klassikon: Humanoidi 7C:n ensinousua vastaavalla betalla. Samihan on reitin kiivenny jo aikoja sitten, joten eihän siihen montaa yritystä tarvittu. No kun kivi oli kuiva, oli hyvä vetäistä nätimpi versio soffasta ja alkuun eri betatkin. Soffan alkuun on mahdollista vetää monella eri tyylillä, otteita on. Tärkeintä on vaan saada vasen käsi tuohon mihin tulee sitten heelhookki. No katsokaa video, niin siitä se näkyy:


Jero Bouldering from Sami Koponen on Vimeo.

Kiivettiin vielä muutama meille uusi reittikin. Kiipesin humanoidin takaa olevan kanttitraversen ja annoin nimeksi Androidi. Onhan tätä varmaan kiivetty, mutta ei ehkä näin pitkänä versiona. Putsailin tätä nimittäin viime syksynä. Erittäin kiva, suosittelenkin varsinkin jos on ensimmäisiöä kertoja boulderoimassa. On sen verran helppo. Vaikeampi sen sijaan oli nimetön 6C. Probleemi vaati alussa vähän voimia ja loppu oli aika henkinen. Ei kovin vaikea toppaus, mutta aika pelottava.

Loput voimat kulutettiin kanttikivellä, missä rupesin projektoimaan Slippery when Wettiä. Hyvin lähti aukeamaan, viimeinen tiukempi muuvi jäi tekemättä. Ja onhan siinä vielä toppauskin mahdollista tyriä moneen otteeseen... Mutta tämä on kyllä kiivettävä jossain välissä. Sami puolestaan projektoi ja kiipesi Omintakeisia makeisia. Aivan huikea vasemman käden siirto kesken dynon. Sekin selviää videolta:



Omintakeisia makeisia from Sami Koponen on Vimeo.

Vesisade ja auringonvalo katoaminen ajoi väsyneet boulderoijat takaisin sivistyksen pariin. Hyvin maistui edellisenä yönä tehty hirvipaisti vielä iltapalaksi.