Pitkästä aikaa

Viime talvena mulla oli kauhea hinku päästä jääkiipeilylle, mutta ei oikein ollu keliä (ei jäätä), eikä oikein kaveria. Harmitti suunnattomasti. Mutta kyllä mulla yleensä pinnaa riittää, niin aattelin että ensi talvena sitten. Nyt tuli kaveriksikin innokas ja urheilullinen heppu, joten homman pitäis rulata kunnolla. Mut sit motivaatiot hommaan on ollu vähä laskussa, on muuta tekemistä ja silleen.

Kuitenkin ajeltiin nyt sit Mätäsvaaraan. Olisin halunnut jo viime talvena liidata jonkun isoista putoksista, joten nyt olisi korkea aika sille. Kuopiolaiset ovat löytäneet mestat ja eräs herrasmies olikin liidannut ns. päälinjan eli oikeanpuoleisen putouksen. Nimeksi tuli Lentotähti. WI 4 oli vaikeusarvio, mutta voi olla WI 5, vähä se aina riippuu.

Päästiin helpolla mestoille, ku oli polutkin valmiina. Kyselin siinä että viritelläänkö ylis vai haluaako joku liidata. Ite olisin halunnu vähä lämpätä ensin. Liidaaja löytyi ja minä pääsin varmistajaksi. Loppupuolella jäätä huomasin sitten että joku vetää minua ylöspäin ja ukko tulee vaakatasossa alaspäin. Ruuvi toimi ja kaveri selvisi säikähdyksellä. Syynä putoamiseen oli liukas luminen hanska ja ote hakusta oli irronnut varoittamatta.

  

Kiipesin sit samasta kohti yliksellä putoamispaikkaan ja liidasin loput. Kyllä tuntui vaikealta, pelotti ja hapotti. Sormet oli jäässä ja tulessa. Kiipesin sen jälkeen sitten putouksen oikeasta laidasta ja silloin homma tuntui mahtavalta. Lähti niin sanotusti kulkemaan. Lumen, veden ja jään tullessa päin naamaa ja hakkujen osuessa jäähän, homma tuntui taas siltä minkä takia sitä tehdäänkin. Kerrassaan siistii!