Superprojekti

Kävin tänään katsomassa aikaisemmin Lieksasta löytämäni suuren kiven. Otin köyden ja pädinkin mukaan. Aloittelin putsaamaan ajattelemaani keskilinjaa kivestä. Ylhäältä löytyikin kohtuu hyvät otteet ja toppauskin on mukavan oloinen. Tosin keskiosalta tuntui otteet häviävän kokonaan. Yksi sideri josta ei minnekään. Muita linjoja kiven isolta puolen ei oikein löytynyt, paitsi ehkä kantti. Arvioisin tämän keskilinjan jonnekin 7b tai 7c osastolle. Ei vielä voima/taito/uskallus riitä. Pitäis yläköydellä treenata, mutta kun se kivi on vähän kaukana...

Uuro ja märkää lunta

Pikainen visiitti Samin kanssa Uuron kiville töiden jälkeen. Eipä ollut kovin hyvä käsitys lumitilanteesta. Lunta oli yli polvien ja kahdeksan asteen lämpötilassa se on aika märkää. No minä olin varustautunut kesäisen kepeillä puuvillahousuilla. Meikäläisen lahkeet oli hetkessä märät, ja tuntui että tää homma on kyllä aika p... No onneksi päästiin kiville. Katseltiin hieman, löytyisikö uusia linjoja. Ehkä sinne muutaman linjan vielä vois putsata. No sitten släbikiveksi nimetylle lohkareelle, jossa pienten alkulämpöjen (forkut jumissa, sormet jäässä) Kardemumma 7b reittiä työstämään. Betat löytyi, mutta paukkuja lähetykseen ei ollut tarpeeksi. Sami tietty kiipesi moisen pikkuboulderin. Tässä videotaidetta kyseistä kivenhalauksesta.


Kardemumma 7b from Antti Turunen on Vimeo.

Lopuksi Sami testaili uutta projektia, jota veikkailtiin 7b+/7c asteikolle. No olihan se ihan ok reissu kummiskin...

Ei enää treeniä mulle

Kyllähän siinä niin kävi kuten ounastelin. Eli hieno treeniohjelmani ei toteutunut suunnitellulla tavalla. Vaikka ei nyt vielä olla edes ohjelman lopussa, olen jo vähän luovuttanut koko homman. Nimittäin kiipeilemässä käynti on ollut erittäin epäsäännöllistä. On vain viikkoja ja viikonloppuja, että jokin homma estää. Sitä kun pariutuu kolmivuorotyöläisen, siitä saa osansa. Oikeastaan noi boulderseinällä tehdyt kestävyystreenit olen saanut tehtyä. Ne nimittäin toimii. Ja ihmehän tuo on jos ei toimisi. Ei tuo kestävyys ole ollut koskaan mitää parhaita puoliani, joten kaikki vaikuttaa, kun lähtötaso on alhainen. Ehkä joku sellainen reeni pitäis vetäistä, jos tuo kesä ei vielä tule päälle. Muuten vedetään fiiliksen mukaan.

Näistä otteista saa kunnolla kiinni. © Heikki P.

Ja klippaaminenkin on hauskaa. © Heikki P.

 Mutta kehityksen huomaa, kun käy Joensuun areenalla vetämässä. Paremmin jaksaa joka kerta. Kun vielä jostain löytyis se rentous ja tekniikka. Jotenkin tuosta kestävyystreenistä tuli semmoinen fiilis, että se voisi olle pidempi kuin kolme viikkoa. Tosin jos mukana olisi kunnon köysittelykestävyystreeniä, voisi varmaan riittääkin. Ehkä ensi talvena paremmin. Nyt tekis mieli kalliolle.

Liperin kivet

Aamulla mittari näytti -15 °C ja meiniki oli lähteä boulderille. Vähä mietitytti koko homma. Arvelin että se on hangessa tarpomista, kylmää ja lumista kiveä. Mutta nuoruuden innolla Koposen Sami oli kovasti menossa, joten arvelin että käydään nyt kattomassa. Kyllähän se ilma lämpesi onneksi nollan tuntumaan kun aurinko niin kivasti paistoi. Lähestyminen peräkivelle oli jopa helpompaa kuin viime kesänä, sillä nyt oli hankiaiset. Ja kivihän oli lähes sula. Lunta oli vain toisella puolen, jossa ei reittejä olekaan.

Ja mitä sieltä paukahti, no eka seiskan boulderi tikkilistaam: Oivallus 7A. Sami näytti betat, sitten hiottiin muuveja kohdilleen. Sami kiipesi reitin parin yrkän jälkeen ja minä jäin vielä hiomaan eri kohtia. Varsinkin heelhookkaus (hassu sana) tuotti vaikeuksia. Mutta sitten se vain napsahti kohdilleen. Pikkasen jalat irtoili, mutta silloin vain puristetaan kovempaa. Ihan kiva reitti, kaikkea pienessä paketissa: krimppii, hookkii, pinchii, slouppii, hänkkii ja släbii (paljon hassuja sanoja). Lopuksi vielä Kantti 6C. Kovin kauaa ei sitä tarvinnut hioa, kun selvisi miltä otteilta se vedetään. Eipä olisi paremmin voinut ulkokautta aloittaa.

Tässä vielä Samin taidonnäyte Oivallukseen:


Oivallus 7A from Antti Turunen on Vimeo.

Jääkiipeilyä Mätäsvaarassa

Lieksan perukoilla on vanha kaivoskylä nimeltä Mätäsvaara. Sieltä löysin viime postauksessa kertomani jääputoukset. Putoukset ei liity kaivokseen, vaan ne ovat kasvaneet junaradan kallioleikkaukseen. No pari päivää löydöstä, niin eikun sinne hakkuja heiluttelemaan. 130 km autolla, parisataa metriä hankea ja ehkä puoli kilsaa junarataa pitkin, niin oltiin mestoilla. Todettiin että putouksen korkeus on 20 metrin luokkaa. Jäätä oli paljon ja se oli hyvälaatuista. Hyvin olisi voinut liidatakkin, jos osais ja pystyis. No me viriteltiin kahdet eri yläköydet. Ankkurit tehtiin puihin lisäköydellä. Itsellänihän ei ole jääkiipeilykamaa, mutta onneksi sain niitä vielä lainaan.

Luulenpa, että tästäkin lajista saa hyvän harrasteen. Nimittäin jos aloittais joskus liidaushommelit, ja ehkä mixtamättöä sekaan. Kunhan vaan sais metrejä vähän enemmän, kerta talvessa ei oikein riitä. Hyvinhän sitä ylös pääsee, mutta onhan se huoletonta ja huolimatonta huiskimista yläköydessä. No antaahan homman hautua, ehkä niitä jäärautaostoksi pitänee miettiä tosissaan ensi syksynä.

CAMP:in lainaraudat ja hiihtovaellusmonot, toimii moitteetta.

Kohta topissa.

Onhan se hauskaa. © Jari M.

Kun pääsimme takaisin autolle, huomattiin että penkka on sulanut ja auto hieman uponnut. No aikamme siinä lapioitiin ja veivattiin edestakaisin, käytiin jopa renkaiden alle puuta metsästä, mutta eihän se lähtenut. Eikun tarpomaan räntäsateessa lähimmälle talolle. Matkaa taisi olla lähemmäs kaksi kilometriä. Talon isäntä soitti traktorimiehen hätiin. Ja sieltähän se mobiili nousi ja kotiinkin päästiin.

Onneksi löytyy auttavia traktorimiehiä.

Etsivä löytää

Lomaviikko menossa ja olen Lieksassa käymässä. No arvelin pyhittää päivän lumikenkeilyyn. Ja jotta hommassa olisi jotain järkeä, lähdin etsimään kiipeilypaikkoja. Ensimmäisenä suuntasin kohti Mätäsvaaraa, jossa jo viime keväänä yhden kallion juurella kävin kaverin kanssa kastelemassa kengät. No samalla reissulla näin junaradalle louhitun kallion, joten arvelin nyt käydä sitä katsomassa. Ja mitä sieltä löytyikään, todella hienoja jääputouksia. Korkeutta varmaan 15 metriä ja jää huippukuntoista. Katotaan, joutuuko vielä jääkiipeilyä harrastamaan tälle talvea.

Putouksia on useita.

On ruskeetakin jäätä.

Tässä ehkä helpompi.

Tässä tätä jäätä sit on.

Ice ice baby!

Täällä vois kiivetä jäätä, mixtaa, drytoolia...

No sitten kävin vielä sillä luonnonkalliolla tarpomassa. No ei se enää näyttänytkään kovin hyvältä. Eli ei ainakaan sporttireittejä sinne. Ehkä jotain tekno- tai trädiharjoitusta siellä vois tehä. No sitten siirryin 10 km autolla toiseen paikkaan. Metukkaleipää ja kahvia koneeseen ja eikun hangelle. Nyt oli tarkoitus etsiä bouldereita. Kartta lupaili hyvät mestat, toistakymmentä T-kirjainta oli laitettu kartalle väärinpäin. Ja eikun katsastamaan. Joskus kymmenen pikkulohkareen jälkeen arvelin että turhaa hommaa, ei täältä mitään kiivettävää löydy. Lähdin ylittämään erästä suota ja katselin vähän takaisinpäin, jotain harmaata siellä näkyy keskellä rinnettä. No pakko kait se on tsekata ja eikun takaisinpäin. Ja löytyihän sieltä lohkare. Todella hieno murikka. Suomalaisittain varmaankin highball, joku 5m korkea hänkki. Muiltakin sivuilta löytyi pienempiä hänkkipyllistyspaikkoja.

Se on hänkki ja pienillä otteilla.

Keskilinja on minun projekti, greidi varmasti seiskaa.

Sanoinko jo että se on hänkki?

Tätä pitää kyl viimeistään kesälomilla ruveta putsaamaan. Kiipeämiseen kyl tarvitaan pari pädiä ja hyvä spottaaja. Pikkasen kaukana tämä kyllä on, 130 km joensuusta. Eli ei kyllä iltasin töitten jälkeen tälle mestalle mennä.

Kevyesti kovaa

Taitaa olla jo kevättä ilmassa. Aika monen puheet on kääntynyt jo kallioilla tai kivillä käymiseen. Ja kyllä itselläkin jo ajatus ulkokiipeilystä kutkuttaa kovasti mieltä. Mutta lunta on vielä aikas reippaasti, vaikka onkin lämmin. Tulikin aamusta pieni hiihtolenkki heitettyä metsässä. Ja pieneksi se jäikin; sukset upposi, monot sattui jalkoihin ja oli kuuma! No heitin sukset nurkkaan, vähän lounasta ja eikun keiville. Mukavaa kevyttä boulderia tuli heitettyä, ja pari kiipeämätöntä reittiä sain kiivettyä. Annoin ekan 7a:n greidinkin yhdelle tekemistäni reiteistä. Sitä sai työstää usemman kerran ja usemmassa osassa. Sitten kun kiipesin, kaikki loksahteli kohdalleen kevyesti ja helposti. No sisäreittien greidaus on aika vaikea laji, että antamani greidit voinee heittää suuntaan jos toiseen. Varsinkin kun en oikeaa 7a:ta ole kiivennyt. Nyt onkin tullut kohtalainen treeniviikko, huomenna neljännet tällä viikolla. Kaikki melko kevyesti. Nyt onkin lapset mummolassa, niin se aika pitää käyttää hyväksi. Eli treeniohjelmassa mennään viikko 2:ssa ja kaikki suunnitelmien mukaan.

Olen tässä mietiskellyt, pitäiskö ostaa lisää kamaa trädiräkkiin vai toinen pädi. Isompi kakkospädi olis kiva, jos yksin on kivillä. Jotenkin tuo yksi tuntui aikas pieneltä viime syksynä. No aina tipuin kyllä pädille, kun tipuin. Mutta mitä isompi kivi, sitä isompi ... pädi. Mut kahden pädin kanssa yksin metsässä, voi olla aikamoista menoa. Toisaalta olen ajatellut että tuon trädiräkin pitäis olla kyllä kohtuullisen iso. Että saisi sitä kamaa survottua sinne kallioon niin paljon kun haluaa. Monethan sanoo että kyllä kiilanipulla pääsee alkuun. Mutta kyllä pari camua varmasti lämmittää aloittelevan trädääjän mieltä, kun halkeema kasvaa ja kiilat tippuu alapuolella. Ehkäpä 2-4 camua ja pari hexua taidan vielä tilata kesälle. Pädiä mietitään sitten myöhemmin. No visalaskun mukaan ei vielä kumpaakaan.

New shiny metal cams... Näillä kamoilla mennää tällä hetkellä.

Kyllä anodisoitu alumiini on sitten niin kaunista. Ja vielä kaikissa eri väreissä...
Tässä muuten kätevä linkki kaikille kamahomostelijoille:
http://www.climbingtechniques.org/uploads/4/9/7/5/4975151/cam-size-comparison-chart-v2.pdf
Mulla on nimittäin meiniki että BD:n C4:lla kokoon 0.4 asti ja siitä Metoliuksen Master Cameilla, siis kun mennään pienempään päin. Toivottavasti kamoilla on myös käyttöä, sillä kohtuullisesti saa sijoittaa hyvään räkkiin. Mutta jotainhan sitä tätyy työssäkäyvän itsellekin saada.