Oops i did it again!

Nimittäin hajotin sormeni. Olin köysittelemässä sisällä ja revin siis kunnolla kolmella sormella tätä 74 kilon ruhoa. Eli ihan oma vika. Ei tainnut olla tarpeeksi pitkä aika "kevyttä" kiipeilyä. Siis onhan tässä jo boulderoitu ja muuta, niin luulin että kestäähän toi hyvin. Treenitkin olen vetänyt ihan taiteen sääntöjen mukaan. Peruskuntoa pari kuukautta, kestävyyttä kuukausi ja nyt toista viikkoa oli jonkinmoinen voimakestävyys teemana. Pitääkö aloittaa alusta? Entäs kesän kiipeilyt? Olin jo ihan fiiliksissä taas kiipeilystä ja mietin projekteja.

Jyväskylä

Uhrasin yhden päivän elämästäni Jyväskylän kivien halailuun. Mitään rakkaussuhdetta siitä ei syntynyt, mutta pieni ihastus kuitenkin. Alue 28.7:lla oli varsin mukavaa, erikoisia ongelmia ja hyvää keliä. Auringonpaisteessa traverse Vanha Liitto oli varsin miellyttävää. Projektointi Juhan kulmalla oli myös mukavaa Oulun seurueen kanssa.

Unelma jäi vielä unelmaksi.

Kuhan julma oli liian julma.

Nopeat vierailut päivän lopuksi vielä Herkulekselle, jossa nähtiin lähetysjuna Koponen-Liukkonen-Zuppa. Itse en junaan päässyt, mutta jospa se kyyti tulisi josku mullekin, oli sen verran hieno linja. Koposen Samin kiipeily oli taas vaikuttavaa. Flässit mm. Kuhan Julmaan sekä Herkulekseen ja pikainen 15 minuutin 8A sessio Paddingtonilla. Tässä video raakana - "Nyt lähetään kotiin".


Sami ja Paddington 8A from Antti Turunen on Vimeo.

Jäätikkökurssi

Käväisin Laskuvarjojääkärikillan jäätikkökurssilla Olhavalla. Kurssi oli kaksipäiväinen. Ensin pieni teoriaosuus Orilammen lomakeskuksessa, jonka jälkeen siirryimme Olhavalle rastikoulutuksiin ja yöpymään. Koulutus sisälsi monipuolisen otannan vuoristossa ja jäätiköillä liikkumisesta. Aihealueen ollessa niin laaja, asioiden käsittely oli luonnollisesti pintapuolista. Kurssi antoi kuitenkin hyvän kuvan taidoista joita tulisi opetella ja harjoitella. Muutamia asioita köysistön muodostamiseen ja solmuihin liittyen odotin oppivani, mutta eiköhän ne voi harjoitella itsekin.

Olhava.

Kohti jyrkkää lumirinnettä.

Sovellettu fiksattu köysi ja solmuja.

Railosta pelastautuminen prusikeilla.

Tein Z-taljan.

Laskeutumisen harjoittelua.

Isompi laskeutuminen.

Yksinäinen teknomies.

Jääkiipeilyä!

Kurssi sopii kaikille aiheesta kiinnostuneille, eikä juuri vaadi perus retkeilytaitoja kummempaa pohjaa. Mielenkiintoisimpia minulle olivat lumivarmistukset (dead man ja kojootti) sekä Z-talja. Mielenkiintoista oli myös nähdä kokeeneempia ukkoja, jotka ovat käyneet mm. Everestillä ja pohjoisnavalla. Arvostan suuresti! Ja tietysti oli kiva päästä kiipeämään jäätä, kun on ollu aika vähäistä tälle talvella. Kotimatkalla kävin vielä Juvantien boulderilla ratkaisemassa pari mielenkiintoista ongelmaa.

Kevät yllätti kiipeilijän

Käytiin täälläkin jo kiipeämässä. Vaikka lunta satoi, oli ihan kivaa.

Samilla projekti.

Joonalla lähetys.

Lähdin hiihtämään

It has been a long time since last post. Kun on ollu hiljaista niin on ollut hiljaista. Kiipeilyä kokeilin hieman, mutta ei tuntunut hyvältä. No sitähän osasi odottaa pitkän tauon jälkeen. Lisäksi rikkinäinen sormi ei ole vielä täysin toipunut. Eli ei maistunut puolivaloilla boulderointi. Olen vähän köysijuttuja opiskellut parin KTO:n treenatessa juttujaan. Vaikka itse en ole ajatellut mitään KTO-koulutuksia käydä, kun noita ohjaajia tuntuu olevan ihan riittävästi. Mutta ei oppi ojaan kaada. Mielenkiinnon kohteena mulla on pääasiassa rescutusjuttujen oppiminen, ei niinkään kasin käyttö tai kaikkien solmujen osaaminen.

Seinältä kun on ollut poissa, niin on muutamien kirjojen ja netin selaamisen vaikutuksesta kasvanut hieman perinteinen vuorikiipeilyinnostus. Siitä inspiroituneen ilmoitinkin itseni Laskuvarjojääkärikillan jäätikkökurssille Olhavalle. Vuosi takaperin pidin korkeiden vuorten sahaamista leireistä ylös alas järjettömänä. Nyt se tuntuu jo aika kiehtovalta maailmalta.

Toinen kasvava mielenkiinnon kohde on ollut hiihtovaellus. Tämäkin harrastus on vielä lapsen kengissä ja koitan saada vähän hiihtokokemusta. Kelit on kyllä olleet siihen hommaan mahtavia. Kovassa pakkasessa hiihto on kyllä jotenkin hienoa. Tai ajatus siitä että tulisi toimeen pitkiä aikoja kovissa olosuhteissa voisi liikkua omin voimin pitkiäkin matkoja.

Tämmöstä löytyy kun takapihalta lähtee hiihtämään.

Nimittäin turvesuota. Hyvä siellä on hiihdellä.

Niinku myös järvellä.

Jäät ainakin kestää ku autoilla ajelevat vastaan.

Olenkin pitänyt itseäni sen verran pehmona, ettei arktinen vaellus tai kuustonniselle kiipeäminen olisi ikinä mahdollista. Enkä tiedä tuleeko näitä juttuja tapahtumaan. Ei ole niinkään halua suorittaa jotain spesiaalia. Ehkä enemmänkin haen itseni ja ympäröivän maailman tuntemista. Näihin hommiin on meikäläisellä vielä pitkä matka, mutta jostainhan se matka on aloitettava.

Vihdoinkin talvi...

Pääsin viimein kiipäemään. Ulos vähän jäätä. Jäätä tosiaan oli vielä vähän ja vasta ostamani 10 cm ruuvi oli kätsy. Kokeilin myös lyöntikamoja, peckeri ja jonniinmoinen haka. Ja vain todetakseni että fusionin vasarointiominaisuudet ovat huonoja ja varmistukseni lähinnä vitsejä.

Käytiin katsomassa myös yhtä "uutta" kalliota. Ei ollut jäätä, mutta yksi seikkailullinen halkeama kyllä olis. Sen vois kiivetä joskus.

Omituinen kasa kiveä.

Seikkailullinen halkeama.

Moisseenvaaran jäät on vielä vaiheessa.

Sormi rikki, koitetaan silti...

Sormi rikki. Ei pahasti, mutta kumminkin. Yritin vähä treenata kalakukkobouldereihin ja lopputreenissä ajattelin kiivetä isoilla otteilla ja isoilla muuveilla. Siinä sitten open otteessa tuntui kipua kämmenessä ja nimetön sormi taisi hieman vaurioitua. Eli jäipähän taas välistä ne kisailut. Parin viikon flunssa kaupan päälle. Olo oli mahtava, not. Olen tässä koittanut tehdä kevyttä punttireeniä. Lueskelin vähä Harjoittelu ja valmennus -kirjasta. Ymmärrys tuota peruskuntokautta kohtaan lisääntyi. On ehkä liian intensiivisesti tullut reenattua. Tai eihän mulla noita treenipäiviä ole montaa viikossa. Ja olen välillä vetänyt kestävyyttä ja välillä enemmän boulderhenkistä settiä. Pitäisi kuitenkin tehdä välillä tuommoista kevyttä ja paljon tyyliin. Vastalihaksia, pidempiä sarjoja yms juttuu. Pohjaa kovemmille reeneille ja kovemmalle kunnolle. Yleensä on tullut vedettyä aika kovasti, kun noi harjoituskerrat on vähäisiä ja tarvitsee palautumispäiviäkin. Jotenkin on jäänyt päähän harjoitteet mitkä tuo voimaa. Toistot on ollut 6-8 luokkaa. Ja nyt olenkin nostanut nuo toistot tuonne 20 luokkaan. Lisäksi hartialiikkeitä ja jalkoja. Ehkä olen vähän myöhässä, mutta parempi herätä myöhään kuin ei ollenkaan. Ruho kun tuntuu aika romulta. Kaikenlaista kremppaa ja nimenomaan oikealla puolen vartaloa, hartia, sormi, pakara, varpaat. Pientä vibaa jäänyt jostain matkan varrelta. Töistä, kiipeilystä. Jospa tästä kuntoudutaan, vai am I too old for this shit?

Retkellä. © Eero