Lisää harrastelua

Kalliolla kiipeily tuntuu olevan harvinaista herkkua nykyään. Mutta jotain sentään. Moisseenvaara oli taas hyvä paikka ottaa tuntumaa kiveen ja saada metrejä alle. Kalliolle lähti mukaan Pielisjokiseudun toimittaja kyselemään lajin ihmeistä. Saas nähdä minkälainen kuva annettiin lajille tällä kertaa. Asiallisia kavereita tosin kaikki mitä meidän porukassa oli, että eiköhän sieltä hyvää juttua tule.

Toimittaja visualisoi muuvit © Heikki Pitkänen

Risto Reipas © Heikki Pitkänen

Kiipeilyn suhteen tuli kiivettyä vitosen trädi Risto Reipas. Ensinousijan maininta oli että helppo varmistaa. Silti tuntui että vähä deathblockia ja pitkiä varmistuvälejä oli. No ylös päästiin ja mukava oli varmistella sammalmättäällä istuen Heikkikin kallion päälle.

Riston topissa.

Itkupotkuraivari 6c+ © Heikki Pitkänen

Koittelin taas myös 6c+ släbikruksia reitillä itkupotkuraivari. Itku meinas kyllä tullakin. Vaikeeta on mulle toi släbittely pikkujalitsuilla ja onnettomilla otteilla. Tykkään kyllä släbijutuista, mutta ei taida olla vielä tekniikka takaraivossa. Ja kenkiäkin vois aina syyttää, mutta ei se kyllä niistä oo kiinni, vaikka vaikuttaa kyllä asiaan. Varpaat ja sormet oli hieman hellänä. Mutta pitää vaan jatkaa projektointia, tuntuuhan se paremmalta jos ne joskus menee. No menee se, on mulla jo muuvit kasassa.

Oonksmää liian kiinni kalliossa? © Heikki Pitkänen

Hyvät eväät = hyvää kalliokiipeilyä © Heikki Pitkänen

Pate ja kissa ja Mikko © Heikki Pitkänen

Loppupeleihin tein ensinousun uuteeen sporttireittiin. Vaikeutta tuolla hienoudella on 4 ja nimeksi annoin (ennakkotiedoista poiketen ja poliittisesti korrektimmin) vauhti. Valokuvaa tuosta kiipeilyihmeestä olla vielä saatu, mutta semmonen vertikaali ja oterikas pätkä se on. Tuon seinämän putsaushan tuli tehtyä pari viikkoa sitten kun kävästiin Juhan kanssa hieman kehittämässä kalliota. Käveltiin siinä ja kateltiin että tuossahan on ihan ok seinä. Juha lähti pulttaamaan omaa vanhempaa reittiaihiota ja minä päätin laskeutua ja kattoa onko siellä mitään. No putsasin oikeestaan koko linjan ja sitten ylärillä testasin pultin paikat ja Juhakin antoi siunauksen niille, joten eikun pora laulamaan ja yläankkuri ja pultit saatiin samana päivänä kallioon. Vauhdikasta toimintaa siis.

Voishan sitä hieman hankalampaakin reittiä tehdä, mutta samahan tuo oli tekaista, kun kerta siellä oltiin. Toivottavasti saa paljon nousuja. Mulla onkin ollu vähä ajatuksena, että jos reitin vuoteen saa tehtyä, niin hyvä on. Tosin onhan mulla noita reittejä mielessä useampikin, ihan eri kallioillakin.