Harrastelua

Normaalia kalliokiipeilyä pääsin viimein harrastamaan. Kipeä sormikin toimii teipattuna yllättävän hyvin. Kyllä nää kevään ekat kalliokiipeilyt tuntuu aina mahtavalta. Erona viimekeväiseen huomasin pienemmän liidipelon. Pultteihin tippuminen teknoilujen jälkeen on huomattavasti mukavampaa. Ihan huippufiilikset jäi kiipeilystä ja toi kyllä mukavasti motivaatiotakin.

Teknoiluista pitänee mainita yksi reitti joka tuli kiivettyä. Eli Havukkavaaran ns. projekti. Reitti on ilmeisesti teknoiltu viime vuosituhannen puolella ja tasona A3. Vaikeinta on ehkä päästä seinälle. Pitkän tutkimisen jälkeen päädyin copperheadiin, jonka jälkeen oli sarja pieniä kiiloja, peckereitä yms pikkukamaa. Noin 2/3 reitistä tulee iso vaakahalkeama, johon saa pommit varmistukset. Tästä homma helpottui niin henkisesti kuin teknisestikin.

Pääsin toppiin.

Jos sporttireitin lopussa on jeejee -fiilis niin teknoreitin lopussa on lähinnä huh-helpotus-fiilis. Sitten onkin hetken rauhallinen fiilis, kunnes on taas ajo päällä.