Pientä kiipeilyreissuu

Pääsihän sitä iskä ihan pienelle viikonloppureissulle kiipeilemään. Woohoo! Ja kun sitä ny kerta bloggeroidaan ni sitten se pitää blogata. Mutta ennen ku lähdetään reissuun, mennään vielä kotikalliolle Moisseenvaaraan. Siellä Juha avasi uuden, hienon 6a:n. Sitä kohtaahan kateltiin jo alusta asti että saiskohan tuohon reitin ja olisko se miten vaikee? Pultit siis viimein liimattuna ja Juha köyden terävään päähän ensinousulle. Ja nousuhan siitä tuli ja itse sain kunnian toistaa tuo luontoäidin mestariteos, joka on valjastettu tälle majesteettiselle lajille, nimeltä sporttikiipeily.

Terapiaistunto 6a

No parin tuskaisen työpäivän jälkeen suuntasimme auton kohti Ruotsinpyhtään leveitä kalliopätkiä. Sateen pelossa pysähdyimme kuitenkin Imatran Linnavuorelle, jottei päivän kiipeilyannos jäisi nauttimatta. Siellä muurahaisten täytteinen Liikenunnistin sai toimia lämppärinä. Lämminhän siellä tuli ja loppuhalkeama kuhisi muurahaisia. Tuli mieleen: https://www.youtube.com/watch?v=6ESLKWt5w4w

Tämän hienon kokemuksen jälkeen ilahdutin itseäni nauttimalla kolmiolääkkettä on-sightin muodossa. Vois spekuloida että se olis 6c tms, mutta ei. Jotkut vaan on vaikeampia ja jotkut ei. 6c+ släbi antaa turpaan, mutta 6c+ lyhyt köysipätkä voi olla saittia jos hyvä päivä on. Kokeilin vielä seiskan vääntömomenttia, mutta ei löytyny betaa siihen.

Seuraavana päivänä Haukkakalliolle päästiin vasta puolilta päivin. Piti nukkua viikon univelat pois ja syödä aamianen ja lounas kätevästi putkeen. Sittenpä sitä kiipeiltiin useita eri reittejä. Mieleenpainuvimmat ehkä twinkle toes ja Falcon.

Mulla on ollut vähä haaveena ja suunnitelmissa kiivetä 7a:n trädireitti. Niinpä harjoittelin Toni Hawkia ylärillä ja laitoin kamoja samalla. Siisti reitti, toivottavasti sais joskus kiivettyä. Ny on räkkikin kirjattu ylös.

Kolmantena päivänä koitin sitten liidata ekaa kertaa 7a:n trädiä, Stenar i Fickan. Ja on-sightina toottakai! No jännitti tietysti ihan sikana. Pudotin kiilanipun ja tipuin ekaan laittamaani varmistukseen. Pädi oli alla vähän henkisenä apuna. Tai oli siitä ihan oikeasti hyötyä kun piti kiipeämällä käydä aina varmistuksetkin pois. No enhän minä sitä saanu kiivettyä, varsinkaan kun oli kolmas päivä, mutta hyvää kokemusta. Kyllä tommoinen kamoihin putoilu auttaa oikesti päätä. Se on niin että jos on valmis putoamaan, luultavammin pääsee sinne toppiin. Loppukivoiksi vielä mad dogs and englishmen, tommonen trädi on jotenkin kivaa. Sitten hikisenä ja väsyneenä on kiva painaa navigaattorista koti-painiketta.

Koska kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa ja liikkuva kuva vielä vähän enemmän, päätin duunata pienen videon tuosta putoilusta. Sillä sitähän se kiipeily välillä on. Ja sitä lähetysvideota voi joutua odottamaan, niin on kaukana nuo mestat.


Stenar i Fickan 7a yrkkää from Antti Turunen on Vimeo.