Ajelin taas Heinikseen, teknohommiin. Nyt kun olen muutaman helposti teknottavan trädilinjan kiivennyt alaköysivarmenteisesti, oli aika siirtyä oikealle teknoreitille.
Moro moro miehen paluu, josta aloittelinkin teknoharjoitteluni, oli tarkoitus hoitaa clean tyylillä. Eli ei siis vasaraa mukaan. Ajellessa sitä mietti, anteeksi itseni toisto, mitä järkeä? Täähän voi olla vaarallista, kun yksin menee tonne touhuumaan. Joskus sitä pitää vaan tehä juttuja, vaikka vähä oiski semmonen huono fiilis hommasta. Olin kiivennyt reitin yliksellä jo cleanisti, eli nyt olis vaan tehtävä sama uudestaan, köysi vaan tulis alhaalta. Samalla tavallahan se ei menny, mutta sain kiivettyä kumminkin. Mikrokiiloja ja ball-nutia tarvittiin. Kiva oli päästä toppiin.
Näitä soolojuttujahan voi varmistella monella tapaa. Itse olen käyttänyt grigritä, mutta sen kanssa tulee aina olla jokin backuppi. Kokeilin nyt siansorkkaa toiseen sulkkariin. Pikkusen nyhräämistä on liu'uttaa tuota solmua, mutta eipä tässä niin kiire ole ollut. Ja semmonen negaatiohan tuossa solmussa on että jos sen varaan tippuu, ei passaa olla nakit välissä.
 |
| Tästä se lähtee |
 |
| Ball-nut kesti painon, mutta irtos kun olin seuraavassa kiilassa. |
 |
| Märkäkin vielä. |
 |
| Selfie topista, aika peruslukemilla ollaan. |
Sitten kiipeä pamautin vielä hassun pienen teknoilun,
Nössö III:n. Ja kliinistihän sekin meni. Ihan perusräkillä. No ball-nutia käytin tässäkin, mutta menee varmaan ilmankin. Reitin kiipeäminen oli mukavaa, mutta kamojen irrotus oli aikamoista säätöä. Reitti tekee pitkän poikkarin. Kun olin ottanut noin puolet kamoista juduin prusik-jumaroimaan itseni takaisin ylös, siirryin toiselle ankkurille ja putsasin siitä loput.
 |
| Ei pieni tihkusadekaan haittaa. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti