keskiviikko 26. maaliskuuta 2014

First AID experience

Kevät näyttää ottavan vahvasti ottavan niskaotetta talvesta, joten vaikea se on pysyä poissa vertikaalisesta maailmasta. Sormen ollessa sairaslomalla, onkin oiva syy aloittaa tekninen kiipeily. Tekninen kiipeily (tekno, aid) on siis etenemistä kallioseinällä varmistusten/kamojen varassa. Laji on jo kiinnostanut pidemmän aikaa, mutta ajan ja kamojen puutteesta johtuen (tuntuu olevan oiva tekosyy moneen muuhunkiin) ei ole tullut vielä koitettua. No nyt tilasin tikkaat, daisyt ja jopa vasaran ja päätin aloittaa teknokiipeilyn.

Suuntasin siis Vuorivaaraan, jossa tiesin muutaman teknoreitin sijaitsevan. Tokihan homman voisi aloittaa trädireittiä teknoilemalla cleanisti eli ilman vasaraa. Mutta kun on halu päästä hakkaamaan jotain, päätin yläköydessä koittaa Moro-moro-miehen paluu A2 reittiä. Reitti menee sisähalkeamassa joka oli täysin sammaleen peittämä. Huomasinkin juuri että reittihän on taidettu kiivetä vapaastikin, mutta sisäkulman halkeaman vasarointi ei vapaakiipeilyyn reitillä vaikuta. Myöskään vasarointi ei ehkä ole hirveän suositeltavaa yläköydessä, mutta toisaalta eipä tämä mikään klassikko taida ollakaan. Kummiskin, pari lyöntivälinettä reitillä testasin, osa pysyi, osa ei. Myös mikrokiilat tuntui aika onnettomilta, mutta toimivat yllättävän hyvin. Tikkaiden ja daisyjen kanssa olin hieman sekaisin, mutta eiköhän homma selkiydy kun pääsee vähän tekemään.

Reitti menee sisäkulmassa ja on hieman hänkki.

No tää ainakin on pommi!

Kokeilin ekaksi, ei pysyny. Mikrokiila parempi.

Lost arrow toimi täysin. Ping ping se sano vaan...

Mikrokiilat rulettaa.
Siis eihän tää homma nyt vedä vertoja vapaakiipeilylle, mutta hauskaa puuhaa silti. Varsinkin kun tykkään ulkokiipeilystä kohtuullisen paljon ja sormivammaisena ei kovin kummoista vapaakiipeilyä harrasteta. Ja varmasti jännittävää tai jopa pelottavaa liidata tämmöisiä reittejä. Harjoitellaan kuitenkin ensin.

Mitä järkeä sitten teknoilussa on? Ensisijaisestihan se on pakollinen taito bigwall kiipeilyssä. Mutta jo näin Suomikiipeilyssä laji mielletään enemmän harjoitteluksi isoille seinille ja toissijaiseksi puuhasteluksi. Toisaalta tekninen kiipeily on ongelmien ratkaisua siinä, missä vapaakiipeilykin. Normaalien moovien ja fysiikan sijaan työkaluina on kiilat, camut, haat yms. Henkisestikin laji on vaativa, kun roikkuu olemattomissa kamoissa korkeuksissa. Ja erittäin fyysistä luulisi bigwall kiipeilyn olevan, kaikkien kamojen haulaaminen ja itsensäkin siirtäminen satoja metrejä vertikaalisesti. Näkisin että laji on oiva tapa syventää trädikamojen tuntemusta, sekä tietenkin oppia vanha kiipeilytekniikka jonka kulta-ajat sijoittunevat 60-luvulle ja Yosemiteen. Ja jos vaikka eksyy joskus reitiltä, voi näistä olla taidoista olla apua. Ja eihän sitä tiedä jos joskus iskee bigwall-kuume.

Mikäli kiinnostus lajiin heräsi, tässä pari linkkiä joihin kannattaa tutustua:
http://blogbook.adventurepartners.fi/2010/10/tarina-siita-kuinka-tekno-pelasti-eraan.html
https://vimeo.com/35363214
http://www.haukkari.net/p/tekno.html ja tietenkin haukkari.netin muut oivat tarinat.
http://www.supertopo.com/a/How-To-Big-Wall-Climb-Table-of-Contents/a139n.html

2 kommenttia: