Maailma näyttää erilaiselta klippauksen jälkeen

Siis kalliokiipeily tuntui mahtavalta. Kaikki reitit tuntui todella hienoilta. Joko ne on hienoja, tai sitten viime kerrasta on liian pitkä aika. Paikkana meidän kotokallio Moisseenvaara. Reitit on suht helppoja, mutta kyllä niissä saa ajatella ja muuveja ja otteita on monenlaisia. Erittäin hyviä reittejä aloitella kalliokiipeilykausi. Itikatkaan eivät vielä ole agressiivisia, vaikka muutama jo näkyi. Rypistelin itseni Kasvun paikka 6a+:n ankkuriin on-sightina, mikä oli kyllä parhautta. Ehkä paras on-sightattu reitti (ainakin sporteista) mitä on tullut väännettyä lyhyen kiipeilyharrastukseni aikana. Lisäksi on kehuttava vielä Jannen Koulutie-trädireittiä. Oli se ekalla kerralla hieno ja oli toisellakin. Jannehan rupesi putsaamaan toista ränniä, joka on makeudeltaan ehkä parempaa ja reitti on vielä pidempikin. Luultavasti multi-pitch?? Eli sinkku 70m köydellä ei pääse laskeutumaan. Hatunnosto tällaisesta kansalaistoiminnasta! Ensi kerralla lupaan harjailla itsekin. Toisaalta tekis mieli harjata trädiränni, mutta olis vielä yksi släbireitti jonka voisi putsata ja pultata.

Arttu valmistautuu kruksiin. © Janne L.

Arttu väänsi ensinousun jo viime kesänä projektoimaan aloitettuun reittiin. Alussa on semmoinen släbikitkakruksi (tai on siinä ihan hintsuja otteita), jonka jälkeen släbiherkkua paremmilla otteilla. Loppuun vielä kevyt ylläri. Itsellä ei kruksi taittunut, mutta palataan siihenkin joskus. Reitti sai nimekseen Itkupotkuraivari ja vaikeutta arveltiin 6C+.

Kruisailua ennen loppupähkinää. © Janne L.

Niin, maailma näyttää erilaiselta klippauksen jälkeen: kun klippaat köyden jatkoon, alkaa niitä otteita löytyä. On-sight filosofiaa...