Give all you have and don't expect nothing

Heiniksessä hyvin porukkaa.

 Kuin tapaisi vanhan ystävän, sellaisen josta ei kauheasti tykkää. Viime kesäinen projekti, Prima vera de las Ficas 7a. Projektina sellainen että tietää, että sen pitäis mennä, mutta jokainen yritys epäonnistuu. Välillä sitä koittaa innoissaan, välillä yrittää olla välinpitämätön. Kuitenkin joka kerralla tulee jännitys, nyt se voisi mennä. Ja ehkä se jännitys just voi pilata hyvän yrkän. Moonin blogista tuplalainaus: "Yes, it is hard to ˝give all you have and dont expect nothing˝(Klem Loskot) but this is definatelly receipe for all performances which goes beyond maximum."(Ivan Lisica). No en varmastikaan ollut missään beyond maximum -tasoissa, mutta yleisesti kun ajatellaan, monesti reitin pilaa henkiset jutut. "Kyllähän tän pitäis mennä" tai "Nyt on pakko päästä tää, kohta lähetään pois" tai "ei hitsi, nyt tää menee". Ei se reitti ole kiivetty ennen kuin ankkurit kilahtaa tai olet kiven/kallion päällä. Ja kaikkea voi tapahtua ennen sitä. Eli muistakaa ensi kerralla kun on lähetysvuoro: Kaikki peliin, mutta älä odota mitään. Mutta reitti meni, tämän kevään ekalla yrkällä. Itseluottamustahan siitä tuli. Jatketaan siitä mihin viime kesänä jäätiin.

Pimaveran projektointia kesällä 2012 © Juha K.