Kotona, puolet jengistä flunssassa. Ajatukset harhailee. Haluaisin kiivetä. Mielellään ulkona, mutta olisin liian kauan poissa. Onkohan tää jotain kolmenkympin kriisiä. Haluaisin mennä, kokea, kiivetä boulderii, kiivetä sporttii, kiivetä trädiä, vaeltaa, kiivetä jäätä, kiivetä mixtaa, teknoo, kiviä, kallioita, vuoria. Toisaalta haluan olla kotona, auttaa kotitöissä, olla lasten kanssa. Joskus jopa töissäkäynti tuntuu mukavalta. Sitä kultaista keskitietä. Koko nuoruuselämähän on menny johonkin tavoitteeseen menoa. Opiskelut, duunin saanti, kodin rakentaminen. Vaikka haluaa kovasti tasaisen ja mukavan elämän, sen saavuttaminen on mielenkiintoisempaa kuin itse määränpää. Tähän oli yks vanha sananlaskukin... No pakko sanoa että elän varmasti onnellisinta aikaa, mulla on työtä, lapset ja terveys. Siis mitä ihminen voisi muuta vaatia! Silti polte on.. Jonnekin. Se on varmasti ihan geeneissä ihmisellä. No oikeesti mulle riittää nää lokaalit huudit, eli siis ei ole tarvis matkustaa minnekään. Kun vään pääsis säännöllisesti toteuttamaan itseään. Ehkä se on tää talvi. Ja nää "ruuhkavuodet". Mutta en voi hyväksyä ajatusta että kyllähän sitä aikaa on joskus. Nythän sitä eletään!
Ruuhkavuodet ja kolmenkympin paini - siinäpä tajunnan räjäyttävä yhdistelmä! Tarkastele elämääsi yksin ja yhdessä puolisosi kanssa, puhu asiasta ja tuntemuksista. Älä tee sitä virhettä, että painit tuon poltteen kanssa omissa ajatuksissa. Elämässä, niinä ruuhkavuosinakin on mahdollisuuksia. Ei ehkä niin runsaasti, kun on monta yhteen sovitettavaa palikkaa mutta mahdollisuuksia on. Ne pitää vain jokaisen tarpeisiin löytää. Joudut tekemään kompromisseja, se on selvä mutta yhtä selvää on se, että ihmisen pitää kyetä toteuttamaan sisäistä paloaan ainakin jossain määrin. Näinhän sitä tankataan energiaa mielekkäistä kokemuksista, että jaksaa taas arjen parissa hyöriä.
VastaaPoistaItse tällä hippiäisajattelulla nimittäisin tuota poltetta sydämen ääneksi, mikä siellä huokailee päästä toteuttamaan unelmaansa.
Kiipeilykin voi olla perheharrastus monella tavalla, mikä tuo lisää mahdollisuuksia. Miettikää, keksikää, olkaa luovia niin keinot löytyy.
(hemmetti, vastaus kuin pirkan kysy ja vastaa palstalta... )
Kiitos kommentistasi.
VastaaPoistaOnhan asiasta keskusteltu ja kompromisseja tehdään. Ja pakko tehdä, tasa-arvoista arkea kun nykyihmisenä eletään. Oikeassa olet, mahdollisuuksia on. Ja niitä käytetään, mutta kaikkien ehdoilla. Teillä kyllä on tuo harrastus oikeasti perheharrastus, kaikki yhdessä kiipeämässä.