Kahvairroittelua

Kesäloma. Normikiipeilijä varmaan asuisi kallion alla, mutta mulla on tainnut kiipeilykerrat olla yksi per viikko. Muutama reissu heinikseen on kyllä ollut mukavaa settiä. Kun ei toi seiskan metsästys Prima vera de las Ficasilla tuota tulosta, aloittelin uutta projektia: Tommy Taberman 7a+. Vähän voimallisempi reitti. Voisi taipua seuraavalla kerralla, tai sit ei. Eihän näistä tiedä. No viime heiniskerta nosti kuitenkin bouldertasoa plussan verran, kun tuli repäistyä cono-boulder vuorivaaran kyljestä. Voimareitti sekin.

Samin kanssa mentiin erään kuuman päivän päätteeksi boulderoimaan repokivelle. Kavereina meillä oli pari itikkaa sekä muutama paarma. No seuraavalle boulderkeikalle taidan valita hieman viileämmän kelin ja pidemmät housut. Saimpahan esiteltyä uudet reitit Samille. Mutta Byggmästaren lähetyksessä sen aloituskahva rasahti ikävästi. No Sami sai kiivettyä reitin, mut ote lähti pienellä vetäisyllä irti. Nyt tässä ihmettelen, pitäiskö se käydä liimaamassa takaisin. Luulen, että tuskin kukaan pystyy istumalähtönä sitä vetämään. Ja seisomalähdössä ei paljon ole ideaa. Lisäksi siihen Sami projektoi vasemmalle päin toista reittiä. No jätettiin kahva sinne odottelemaan. Voi olla että liimaan sen takaisin.

Hyvä ote, mutta huonosti kiinni.

Sami sai kiivettyä toiselle puolen uuden reitin: Tuttiritari 7B. Ja teki sen vielä mahdollisimman pitkäksi. Noin 17 muuvia. Eli ihan napakkaa settiä joka jäikin minulta puoleen väliin. Päivän päätteeksi koitettiin etsiä lisää kiviä. Ja löytyhän niitä, mutta poikasia olivat.

Sami putsailee Tuttiritarin loppukanttia.