Tekninen ekstaasi

Tuntuu tosi friikiltä lähteä kiipeilemään yksin, siis varsinkin teknoamaan. No ehkä homma on vähän friikkiä, mutta välistä sitä on tosi kiva tehdä. Mulla on pienimuotoinen bigwall haave tuolla jossain takataskussa, joten teknotaitojen ylläpitäminen sinällään on kait järkevää. Kiva olis päästä esim. Stora Blåmannille, mutta vielä puuttuu paljon tuommoisen homman tekemisestä. Osaava kaveri, taitoja ja välineitä huutaa vielä mutta uskon että ne jostain löytyy, kunhan aika on kypsä.

Mut tosiaan teknoilin uuden linjan Vuorivaaraan: Tekninen ekstaasi A2+.

Yet another Koro trip

Luulin reissua suunniteltaessa että Korouomassa olis helmikuussa kylmä. Jopa todella kylmä. Mutta näyttää muuttuvan ilmastot myös arktisen alueen laitamilla. Menomatkan satoi vettä, mutta kiipeilypäivät oli nollan tuntumassa ilman sateita. Laavuleiriytyminenkin oli iisiä kun mikään ei jäätynyt, ei ruuat eikä ukkelit.

 

Ajatusta oli käydä katsastamassa kaunein putous, mutta vähäisen ajan takia pitäydyttiin perussetissä. Ruskea virtakin tuli nyt kiivettyä, mikä jäi viime reissusta vähän kaivelemaan. Kiipeilyt sujui kyllä aika hyvin ja jotain uuttakin tuli opittua jään eri olomuodoista. Uusi pehmeä jää on mukavampaa kuin vanha ja kova.

Ihme juttu! © Anssi

Jaska

Jokunen © Anssi

Good ice! © Anssi

Swinging.. © Anssi

Mörön selätys © Anssi

Vanhaa jäätä © Anssi

Seikkailua luvassa © Anssi

Rotkolaaksossa

Turisteja!

Pitkästä aikaa

Viime talvena mulla oli kauhea hinku päästä jääkiipeilylle, mutta ei oikein ollu keliä (ei jäätä), eikä oikein kaveria. Harmitti suunnattomasti. Mutta kyllä mulla yleensä pinnaa riittää, niin aattelin että ensi talvena sitten. Nyt tuli kaveriksikin innokas ja urheilullinen heppu, joten homman pitäis rulata kunnolla. Mut sit motivaatiot hommaan on ollu vähä laskussa, on muuta tekemistä ja silleen.

Kuitenkin ajeltiin nyt sit Mätäsvaaraan. Olisin halunnut jo viime talvena liidata jonkun isoista putoksista, joten nyt olisi korkea aika sille. Kuopiolaiset ovat löytäneet mestat ja eräs herrasmies olikin liidannut ns. päälinjan eli oikeanpuoleisen putouksen. Nimeksi tuli Lentotähti. WI 4 oli vaikeusarvio, mutta voi olla WI 5, vähä se aina riippuu.

Päästiin helpolla mestoille, ku oli polutkin valmiina. Kyselin siinä että viritelläänkö ylis vai haluaako joku liidata. Ite olisin halunnu vähä lämpätä ensin. Liidaaja löytyi ja minä pääsin varmistajaksi. Loppupuolella jäätä huomasin sitten että joku vetää minua ylöspäin ja ukko tulee vaakatasossa alaspäin. Ruuvi toimi ja kaveri selvisi säikähdyksellä. Syynä putoamiseen oli liukas luminen hanska ja ote hakusta oli irronnut varoittamatta.

  

Kiipesin sit samasta kohti yliksellä putoamispaikkaan ja liidasin loput. Kyllä tuntui vaikealta, pelotti ja hapotti. Sormet oli jäässä ja tulessa. Kiipesin sen jälkeen sitten putouksen oikeasta laidasta ja silloin homma tuntui mahtavalta. Lähti niin sanotusti kulkemaan. Lumen, veden ja jään tullessa päin naamaa ja hakkujen osuessa jäähän, homma tuntui taas siltä minkä takia sitä tehdäänkin. Kerrassaan siistii!

Loppiaisboulderit tulossa

Loppiaisboulderit Joensuun kuntokeitaalla. Meikä yhtenä reitintekijänä?!

Kalakukkobouldersit

Viimein pääsin kalakukkoihin kisaamaan. Monesti jo olen koittanut paikalle päästä, mutta esteitä on tullu. Hyviä oli reitit ja tasokkaita oli kisaajat. Kisojen loppupäässä maltoin ottaa pari räpsyä eli siis valokuvia.

Koponen kahvoilla.

Andykin kiipesi helpompia, tosin jalkoja ei tarvinnu käyttää.

Vahvan näköstä.

Kaksi kovaa kiipeilijää samassa ruudussa.

Kaikkee ne ihmiset osaa.

Kelloniemi superfinaalireitillä.

Meidän seuran Nuutti voitti nuorukaisten sarjan.

"Näyttäkää nyt miten onnellisia ootte niistä kalakukoista"

2014 boulderit osa 2

Sit vähä lisää kömpelöitä kapuamisia. Ekana Savonlinnassa pari vuotta sitten kiipeämättä jäänyt Jetan paluu. Videossa näyttää olevan virhe, se on 7A+/7A eikä 7B. Se oli joku työreissu loppukesästä ja kävin illasta vähän kiikkumassa. Kokeilin myös Sithin kostoa (7B) ja kyllä sitä tunsi itsensä kömpelöksi ja heikoksi muuveja testaillessa. Varsinkin kun katto Romppaisen betavideota. Noh se on reenin puutetta kato. Sit kakkospätkä tossa meikän filkassa on vähä keskeneräinen spotti Lieksassa. Siellä on mulla yks hieno projekti, toivottavasti saa ittesä paikan päälle (ja kiven päälle!) ens kesänä. Mut tämmönen parin muuvin ongelma tarttu narulle. Sit viimesenä Tuttiritari 7B joka tuntui monesti siltä, että en tuu tätä koskaan kiipeämään. Liikaa muuveja. Kauhean vaikea se ei oo, mutta jotenkin sitä pumputti ittesä. Muutamia kertoja siellä tuli käytyä, vähä niinku treenimielessä, ja kyllähän se ahkeruus taas palkittiin ku pääs toppiin.


2014 pulterit osa 2 from Antti Turunen on Vimeo.

2014 boulderit osa 1

Videoitu on taas omia kiipeilyja. Ja eihän niitä sovi omalla koneella piilotella, niin tässä taas paikallista settiä itäisestä Suomesta. Ajatushan oli tehdä East Side Bouldering 2, mutta siinä ideana mulla on ollu paikalliset kiipeilijät paikallisilla kivillä. Tänä kesänä taas on ollu enemmän näitä yksinäisiä sessioita, niin mennään nyt tälleen.


2014 pulterit osa 1 from Antti Turunen on Vimeo.

Jos joku sana vielä reiteistä. Ekana paikallinen ehkä jo klassikko, Sithin paluu. Kiipesin reitin keväällä ja lunta oli vielä sen verran että autolla ei päässy ihan perille. Siispä alkulämmöt sai mukavasti pari pädiä kantamalla. Seuraava on Paarmakantti Kivilahdesta. Reitti löytyi vanhasta toposta, mutta greidiä siinä ei ollu. Niinpä arvoin vaikeudeksi 6A+:n. Kolmas pätkä on Sannan FA. Tuolle feissille yritettiin Samin kanssa jo aikaisemmin reittiä saada, mutta mitään järkevää ei saatu. Mut kyllä toi kelpo pätkä on, vaikkakin otteet ja jalitsut ei mitään parhaita ole. Viimeinen reitti on Natruusi, ehkä siistein reitti Kivilahdessa. Lisänä pientä häröilyä kameran kanssa, ku piti ruveta spottaamaan Jussia.