Jatkojen vienti, joka oli samalla oikea yrkkä, päätyi epätoivoiseen riuhtaisuun viimeisellä vaikealla muuvilla. Kädet oli pumpissa ja epäilys että kestävyys riittäisi, kalvoi mieltä. No kunnon levot ja uusi yritys. Yritin olla niin rauhallinen kuin vain pystyi. Aika hyvällä tekniikalla pääsin sen viimeisen vaikean muuvin alle. Ei siinä ollut kauhean hyvä lepäillä, niinpä ylöspäin yrittämään ja sain käden sellaiseen puolijammaavaan otteeseen. Jes! Nyt ollaan voiton puolella. Viimeisen pultin klippaus on hyvältä otteelta, sellainen siderkahva. Mutta se oli täysin märkä. No siitä pidin tiukasti, ja ajattelin että sitten tiputaan, mutta jatkohan siihen oli vielä laitettava. Klippaus onnistui. Edessä oli vielä nelosen kiipeilyä pari metriä. Ei pitäisi olla vaikeaa, mutta onnistuuhan se tippuminen siitäkin. Ansa oli varmistelemassa ja huuteli että nyt rauhoita. Olihan siinä jo focus vähän karkuteilla, mutta sain rauhoitettua mielen ja kiipeilin rauhallisesti toppiin. Klippaaminen ankkuriin oli tietysti hienoa. Varsinkin kun reitin projektointi oli lähestulkoon oman betan varassa, ja vaati sen 4-5 sessiota.
Ja se kadonnut kiipeilykunto, se löytyi sisältä. Tuli käytyä pari kertaa sisäseinällä, vaikkei se oikein meikäläisen mieleen näin kesällä ole. Ne harvat kerrat kun kiipeämään pääsee, se tulee tehdä ulkona. Mutta sateiden ja ajankäytön takia pari sessiota Areenalle voi olla hyvästä. No ei se kunto kyllä vielä mikään hyvä ole, mutta riittävä näille meidän lyhyille reiteille.
Noni hienoa! Onnittelut seiskan puolelle siirtymisestä myös köysittelyssä :)
VastaaPoista- Sami
Kiitos! Hienoahan se on...
Poista