Keväinen Kuopio

Kun heräsin, satoi räntää. Eli loistava ajankohta lähteä koittamaan Kuopion bouldereita. Tarkistus vielä säätiedoista netistä. Ei pitäisi sataa. Ja totta, Kuopiossa olikin kuivaa. Ajeltiin ensin uudelle kiipeilykeskus Voemalle, jossa viimeistelytyöt ja reittien rakentelut olivat käynnissä. Mestari (PM boulder 1. sija!!) Koposesta ottivat muutamat kuvat Voeman promokäyttöön. Siinä sivussa sai vähän testailla uusia profiileja uusilla otteilla. Hyvältä näyttää. Onnea ja menestystä yrittäjille.

Sami ja Voema © Heikki P.

Jack Sparrow ja sen kruxi © Heikki P.

Tavan tallaaja ja tavan tallaaja © Heikki P.

Aurinko jo paistoi kun suuntasimme riverboulders-alueelle. Katselin itselleni sopivaa projektia ja Tavan tallaaja 6C+ näytti kokeilemisen arvoiselta. Lähetystä ei tullut, mutta hyviä yrkkiä. Toppaus oli pienelle hyllylle, johon koitin dynota. Reuna oli kumminkin sen verran slouppaava ettei tarttunut. Ehkä väärä beta. Tykkäsin kyllä reitistä, sidereita ja pientä kompressiota maustettuna jalkatyöskentelyllä. Vähän oli vielä kosteena pari kohtaa, joten voi olla että ne jalkaotteet olisi voinut löytyä sieltäkin. Reitti tosin tuntui vetävän kaikki mehut miehestä sekä nahkatkin helläksi, niin eipä lähtenyt enää muutkaan reitit. Mukavasti saatiin pientä vesisadetta ja raekuuroakin mausteeksi - suomiboulderia! Siirtymä Viitaniemeen toi auringonkin esiin. Todettiin rantakivellä että eipä lähe täälläkään. No jos se lohduttaa (eli ei), eipä lähettäneet muutkaan retkikunnastamme.

Lovin' the moves © Heikki P.

Tästä ei hanuri noussu vaikka pädeja oli useempi © Heikki P.

Perjantain pikkuboulderit

On tässä menny useempi viikko ilman liikuntaa. Liikaa duunia ja liian vähän vapaa-aikaa. Yleistä jos on mieleinen harrastus. Peukalonkin hajotin pari viikkoa sitten. En tosin kiipeilyssä, vaan ihan autotallissa askaroidessa. Pari tikkiä, joten olen passannut kiipeilyt senkin takia. Ehkä vähän motivaatiotkin ollut kateissa. Nyt siis oli korkea aika lähteäkin pienelle perjantai-illan boulderille. Sen vanhan kantin istumalähtöprojektin olikin Kopos-Sami lähettänyt edellisenä iltana Liperin kivillä. Nyt sai reitti pari toistoakin.

Seuraa mankkajälkiä, niin päädyt toppiin.

Tätäkin koitettiin, mutta ei päästy.

Helpompi kantti.

Tatu lupas lopettaa kiipeilyn jos tämä reitti ei mene.

Mutta menihän se.

Hommasin uudet kengätkin. Scarpan Vapor V:t. Aika tiukathan noikin on. Samoin kuin parit edelliset 5.10 Galileot. Muuten aika samanoloiset kengät. Vähän kaarevampi pohja. Ihan ok boulderointiin, mutta pitäis vielä semmoiset pitkien reittien kengät löytää. Ehkä isommat Galileot. Mulla on ollut vähän vaikeutta löytää omaan jalkaan sopivia kenkiä. Armeijassakin lääkäri totesi että ei noi mitkään lättäjalat oo, ne on semmoset Aku Ankan jalat. Niin kai sitten. Sen on huomannut kun yrittää La Sportivaa tunkea jalkaan. Ei mahu.

Elämysmatkailua Posiolla

Korouoma debyytti on nyt takana. Eli pitkä viikonloppu jääkiipeilyn parissa tuolla vähän pohjoisemmassa. Koko reissua rupesi varjostamaan flunssanpoikanen juuri lähtöä edeltävänä iltana. Mielessä pyöri viime syksyinen boulderreissun skippaus flunssan (ja huonon sään) takia. Polte lähtöön oli kova, joten riskillä mentiin. Oon vaikka saunan lämmittäjänä, jos kiipeämään ei pääse, mietiskelin. Hommahan ei ollut sillä hyvä, vaan ensimmäinen yö oli tarkoitus nukkua teltassa. Ja se oli  ensimmäinen talvinen telttayö koskaan, jos armeijan kaminalla varustettuja yöpymisiä ei lasketa. Joskus puoliltaöin oltiin parkkipaikalla ja kömmittiin makuupussin lämpöön. Onneksemme pakkanen oli jotain viiden asteen luokkaa. En palellut, mutta heräsin pari kertaa, eikä ollut kauhean lämminkään. Aamulla flunssakin oli kaikonnut. Tuhdin aamupalan jälkeen alas laaksoon, jääputouksia ihmettelemään. Ensimmäisenä vastassa oli Ruskea Virta, joka oli todella vaikuttavan kokoinen ja näköinen. Mutta ei me sitä tultu kiipeämään joten suuntasimme Mammutille. Siellä pääsi nauttimaan ilmavasta linjasta, pienellä singerillä höystettynä. Samoin toinenkin nousu opetti, että yleensä jääreitit on pahempia kuin miltä ne näyttää.

Ruskea virta.

Ensimmäinen linja Mammutilla.

Toinen linja Mammutilla.

Seuraavat yöt saimmekin nauttia mökkielämän helppoudesta ja mukavuudesta. Mikäs siinä ollessa, kun tuli hyvää safkaa, saunaa ja pari bisseä ulkoilupäivän päätteeksi. Lomaa meikäläiselle. Seuraavana kiipeilypäivänä suunnattiin Jaska Jokuselle. Aika hieno päivä. Vedettiin ristiin rastiin putousta koko päivä.

Jaska Jokunen

Kelit kohillaan.

Asennekin on kohillaan.

Asenteet alkaa muuttumaan kun pääsee vähän korkeammalle.

Hyvä meininki.

Tämä oli reissun tiukin linja, mie kakkostelin.

Ruskeaa virtaa katselin jo toisena päivänä sillä silmällä että toihan voisi olla mahdollinen. Putouksen kiipeäminen oli illalla viimeisenä mielessä ja samoin ensimmäisenä aamulla. Semmoinen kuumotus oli että jännittää ja mietityttää, mutta miten hienoa se olisi tehdä. Vähän samanlainen oli Olhavan kantin fläshäysmietteet. Päätettiin sitten viimeisen kiipeilypäivän aamuna mennä putouksen alle ihmettelemään. Laitettiin kamatkin jo päälle ja mentiin ihan putouksen alle. Arvottiin aikamme, mutta kun ruuvattiin testiruuvit, todettiin ettei tää ehkä ole hyvä idea. Ruuvista tuli ulos sohjoa ja vettä tiputteli joka puolelta. Joten pakitettiin mammutille. Mutta ehkä ensi talvena?

Ruskean virran kuumotus.

Viimeinen reitti.

Kuvat otti Anssi ja Lari.

Ulos täältä

Ulkokautta avaamaan. Ollaanhan tässä ulkona kiivetty pitkin talvea, mutta että ihan boulderoimaan. Ulkona oli kiva olla, sillä olen viettänyt aikaani pääasiassa sisätiloissa edelliset viisi päivää kuume-/vatsataudin takia. Paikka ja aikakin on lähes sama kuin vuosi sitten. Nahatkin kestää yhtä huonosti kuin viime keväänä.

Hommassa päästiin asian ytimeen eli betan etsimistä ja muuvien hieromista. Saatin vanhan istumalähtöprojektin betat selville. Osa reitistä oli jään peitossa, niin lähetykset jäi tekemättä. Palataan asiaan viikon tai parin päästä.