Oli ajatuksissa hankkia tuplaköydet sitten joskus. Joskus kun on menossa multipitch trädille Lofooteille. Mutta nyt tuli hetken mielijohteesta lupauduttua Korouoman reissuun, niin siitähän se ajatus sitten lähti. Jääkiipeilyä ja pitkät laskeutumiset. Tuplaköydet voisi toimia. Ja semmoinen dry-käsittelykään ei talvikelissä olisi pahaksi. Köysivalinnoissa tulee tietysti katsottua noita UIAA pudotuksien määrää ja nykyään myös iskuvoimaa. Ja kyllähän se hintakin vaikuttaa. Lisäksi epäröinti "eikös se ole vähä kuin sinkulla menee, jos varmistuksien väli on pitkä", kun yhteen köyteen kai sitä tippuu. No onneksi sloupista tutkailu toi esille, että onhan tätä muutkin murehtinut. Ja varmasti turhaan. Kyllä ne meikäläisen urheilut kestää. No tosiasiahan on että putoamiset noihin köysiin on varmasti aika vähäisiä, jos ne ovat pääasiassa jää- ja trädikiipeilyssä. Ja onhan kaksi aina varmempi, jos maastossa alkaa olla terävää reunaa.
Valintaan meni tällä kertaa 60 metriset Edelweissin Lithium 8,5mm. Köydet odottelee kiltisti reissuun pääsyä. Vaikka kävimmekin pienellä tuplaköysitreenillä Larin kanssa. Hyvinhän toi homma toimi. Kehiteltiin myös "Silent mode" varmistuskommunikointi tilanteeseen missä huuto ei kuuluisi. Eli alhaalla laitetaan molemmat itsemme köysiin kiinni. Kun liidaaja pääsee yläankkurille, hän tekee 2x2 nykäisyt. Tähän varmistaja vastaa samanlaisella 2x2 nykäisyllä johon yläankkurilla oleva vielä vastaa 2x2 nykäisyillä. Tämän jälkeen varmistus voidaan lopettaa. Ylävarmistaja tekee kolme nykäisyä kun voidaan lähteä kakkostelemaan. Tietysti toi 2x2 nykytys voidaan jättää välistä jos köyttä ei tarvitse vetää paljon ylös, mikä on tietysti todennäköistä jos kommunikointi ei enää onnistu. Mutta tällä nykimisellä varmistetaan vain, että varmistus voidaan lopettaa alhaalta.
|
Oli kylmäki © Heikki P. |
|
Silent mode: mä en näe sua, mä en kuule sua © Heikki P. |
Taas tuli kokeiltua yläköysidraikkausta. Eli hullut pumput lyhkäseltä hänkiltä. Huonoja koloja ja pitkiä vetoja. Ja monet levot. Lisäksi tein
Stein pullerit, eli hakku oli ylösalaisin jolloin kahvasta pystyi vetämään kuin yksikätisestä rosvosta tai baarimikko oluthanasta. Ja drop kneetäkin pääsi testailemaan, niitä en ole kalliokiipeilyssä tarvinnut vielä koskaan. Aikamoista urheilua oli se!
|
Lyhyt mutta ytimekäs © Heikki P. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti