Garage settii

Viimeinkin tilaamani otteet saapuivat. Palikat ovat Custom Holdsin garage set: 68 Climbing holds and fixings - £99.95. Eli otepaketti edulliseen hintaan, täytettä seinälle.

Pakettiin kuuluu otteet, lyöntimutterit, ruuvit, pultit ja kiristysavain.

Mutta jotenkin tuntuisi että otesarja on enemmän lasten käyttöön, kuin meikäläisen sormiin. Monta pikku kahvaa ja kolmen sormen möykkyjä. No sehän ei tietysti haittaa, koska lasten käytössähän seinäkin on. Jalkaotteet on kyllä hyviä ja sekä muutama hyvä lista/krimppi. Ihmeen monta kahden sormen pokettia, johon sormi menee vain ekaan niveleen. En tiedä onko ne hyviä vai ei.

Jälkikasvu ainakin tykkää.

Kovin monen muuvin reittejä tähän ei saa, mutta mukavaa pientä jumppaa. Ja reitithän on myös mielikuvituksesta kiinni, ei pelkästään otteista. Seuraavaksi tilaan kyllä kunnon setin incutkrimppejä ja pari slouppia kantin puolelle. Tai väsään itte puusta...

Kardemumma

Viimeinkin ja viimehetkellä sain kiivettyä Kardemumma 7B:n Uurossa. Kyseistä boulderiahan tuli projektoitua useampaankin kertaan keväällä. Maanantaina sattui onneksi olemaan vielä keliä. No lämpötila oli nollassa, mutta aurinko paistoi. Tai eipä aurinko paljon lämmittänyt kivellä enää neljän jälkeen, kun Matiaksen kanssa kivelle saavuttiin, mutta valoisaa olisi pari tuntia. Ja mikä ihmeellisintä, kivellä oli muita boulderoijia. Ensimmäinen kerta Joensuussa, kun törmää muihin pädinkantajiin. Hieno homma! Sormet kun oli saatu pelittämään ja muutama yrkkä takana, pienen sisäisen psyykkauksen jälkeen probleema taipui nopealla muuvittelulla. Aikaisemmin ongelmaksi minulla on koitunut pienet otteet, mutta jostain on näköjään tarttunut sormivoimaa. Reissusta ei tullut kuvia, mutta tässä youtubesta löytynyt Komun Villen veto. Reittihän on Villen ensinousema.

Minun betat oli erilaiset, muuveja tuli muutama enemmän. Mutta tällä pätkällä onkin mahdollisuuksia moneen eri tapaan. Nyt kai sitä pitää siirtyä talviaikaan ja sisälle treenaamaan.

Kotiseinä

Jo autotallin rakennusaikana motivoin itseäni että saanpahan hyvän harrastetilan ja mahdollisesti rakennan oman kiipeilyseinän. Viimeinkin projekti realisoitui ja tässä vähän juttua miten rakensin seinän. Seinästä oli tarkoitus tehdä käännettävä, jotta seinän saa pois tieltä ja tietysti että saa kiivettyä monella eri kulmalla. Huono puoli on vain seinän lyhyys, eli isommalla kulmalla saisi pidemmän seinän.

Ensin hitsailin metalliosat ja hankin vinssin. Nämä matskut löytyi isäni metallipajalta:

Sitten rautakaupasta vähän mitallistettua kakkosnelosta ja 15mm koivuvaneria:

 Piirustuksetkin pitää insinöörillä olla, oli kyse miten yksinkertaisesta projektista tahansa:

Kehikko kasaan. 60 cm koolausväli on kuulemma hyvä (luin slouppi.netistä). Korkeutta tuli 256 cm, eli pikkusta vaille keskiverto-omakotitalon huonekorkeus.

Levyt kiinni kehikkoon ja reikien poraus. Reikien jaotus on 20 cm. Ajatushan oli että joskus hankkisi Moonboardin otesarjan. Mutta siihen kyllä seinästä tuli ehkä liian lyhyt, tai siis noihin moonboard problemeihin.

 Saranasysteemi:

Nyt alkaa jo hahmottua seinän koko:

Kannatinketjujen kiinnityssydeemi kiinni täkkipulteilla. Pituutta luulis riittävän. Näille ruuveille kannattaa muuten porata reikä (hieman ruuvin sydäntä ohuempi), ettei halkaise lankkua.

Kannatinketjut ja nostosysteemi:

Vinssi on perus biltemalaatua:

Maksimikulma vinssillä laskettuna on 50 asteen luokkaa. Ketjut riittää kyllä pidemmällekin.

Sitten "satiaiset" toiselta puolen levyä lyödään kiinni. Jos rautakaupasta haluaa näitä ostaa, kannattaa kysyä 10mm lyöntimuttereita satiaisten sijaan.

Pintaan vielä varastosta löytynyttä maalia. Ai että tuli kaunis:

Hintaa tuli puutavaralle 170 € ja ketjusysteemit oli jotain 50€. Jos ruuvit ja metalliosat arvioisi 100€ luokkaan, koko komeus kustantaa jotain päälle 300 € ilman otteita. Eli sillä kävisi yli 60 kertaa Kuntokeitaan keivillä. Mut ehkä treenikerrat nyt lisääntyy.

Odotellaan vaan otteita. Postimies Pate kuljetteleekin niitä jo Briteistä (ei oo moonin otteita).

Kylmä kivi saa miehen onnelliseksi

Varsinkin kun saa oman greidin paukuteltua pari plussaa ylemmäs. Sain nimittäin kiivettyä Jerosta boulderin Slippery When Wet 7B+. Ihastuin reittiin kun Samin kanssa käytiin kivellä pari viikkoa takaperin. No silloin tuli testattua reittiä ja sinne oli pakko sitten päästä uudestaan. No onneksi sain Tatun mukaan viikko takaperin, jolloin sain muuvit hiottua kohdilleen. Ja tänään, kun oli viimeinkin sateesta taukoa, pääsi uudestaan yrittämään. Kun sain sormet lämpimäksi ja muuveja kohdalleen, piti vähän keskittyä ja sittenhän se meni.

Persmaasta lähdetään pieneen open hand koloon tai krimppiin(?), sitten pari huukkia...

...ja vasen käsi todella nihkään kanttislouppiin...

...ja tässä oikean jalan nosto pienelle listalle (olkapäät kannattaa olla kunnossa), sit vasen käsi oikean viereen...

...sitten kättä ylemmäs paremmille otteille. Tässä vähän jalat karkasi.

Joskus 27cragsistä katsellessa ajattelin että tää on joku liian vaikea kanttisysteemi. Mutta nyt siis todella siisti reitti! Varsinkin kun se on kiivetty. Ei kai sinne muuten kolmea kertaa viittis ajaa 60 km suuntaansa. Ja kai sitä diggaa tästä lajista...

Jero

Tämänkertainen ruskaretkemme vei meidät Jeroon. Paikka on Joensuusta semmonen kuuskyt kilsaa. Aika lähelle Kolia mennään nytkin, tosin nyt ei olla kansallispuiston alueella. Varmaan Äiti-Kolin kivenpoikasia nämäkin. No ensimmäisenä suunnattiin Kämmenkivelle, jossa mulla oli jo viime syksyltä projektiksi jäänyt Ville Kiisken Soffa 7A. Silloin sen toppaus oli todella lähellä, mutta aika loppumuuveilla jumituin ja alaspäinhän sieltä silloin tultiin.

Soffa lähtee lähtee tästä. © Sami K.

No ekat lämpät koitin 5+:n highballilla, mistä tipuin sitten aikas korkeelta. Kuvassa tosta keskeltä. Eipä se sitten oikein maistunut ja jäi kiipeämättä. No sormet kun sai lämpimäksi niin eikun projektoimaan soffaa. Parin yrkän jälkeen alkoikin satamaan vettä. No aattelin että nyt se on pakko vetäistä, muuten se taas jää projektiksi. No aika huonolla tekniikalla (pikkaisen jalatkin hipaisi pädiä) sain topattua. Vettä tuli jo aika reippaasti, kun olin kiven päällä. No ihan jees, mutta ei se tuntunut NIIN hienolta reitiltä kuin viime syksynä. Onneksi sade loppui ja aurinko kuivasikin kiven aika nopsaan. Sami vetäisi Penttisen Pasin modernin klassikon: Humanoidi 7C:n ensinousua vastaavalla betalla. Samihan on reitin kiivenny jo aikoja sitten, joten eihän siihen montaa yritystä tarvittu. No kun kivi oli kuiva, oli hyvä vetäistä nätimpi versio soffasta ja alkuun eri betatkin. Soffan alkuun on mahdollista vetää monella eri tyylillä, otteita on. Tärkeintä on vaan saada vasen käsi tuohon mihin tulee sitten heelhookki. No katsokaa video, niin siitä se näkyy:


Jero Bouldering from Sami Koponen on Vimeo.

Kiivettiin vielä muutama meille uusi reittikin. Kiipesin humanoidin takaa olevan kanttitraversen ja annoin nimeksi Androidi. Onhan tätä varmaan kiivetty, mutta ei ehkä näin pitkänä versiona. Putsailin tätä nimittäin viime syksynä. Erittäin kiva, suosittelenkin varsinkin jos on ensimmäisiöä kertoja boulderoimassa. On sen verran helppo. Vaikeampi sen sijaan oli nimetön 6C. Probleemi vaati alussa vähän voimia ja loppu oli aika henkinen. Ei kovin vaikea toppaus, mutta aika pelottava.

Loput voimat kulutettiin kanttikivellä, missä rupesin projektoimaan Slippery when Wettiä. Hyvin lähti aukeamaan, viimeinen tiukempi muuvi jäi tekemättä. Ja onhan siinä vielä toppauskin mahdollista tyriä moneen otteeseen... Mutta tämä on kyllä kiivettävä jossain välissä. Sami puolestaan projektoi ja kiipesi Omintakeisia makeisia. Aivan huikea vasemman käden siirto kesken dynon. Sekin selviää videolta:



Omintakeisia makeisia from Sami Koponen on Vimeo.

Vesisade ja auringonvalo katoaminen ajoi väsyneet boulderoijat takaisin sivistyksen pariin. Hyvin maistui edellisenä yönä tehty hirvipaisti vielä iltapalaksi.