It has been a long time since last post. Kun on ollu hiljaista niin on ollut hiljaista. Kiipeilyä kokeilin hieman, mutta ei tuntunut hyvältä. No sitähän osasi odottaa pitkän tauon jälkeen. Lisäksi rikkinäinen sormi ei ole vielä täysin toipunut. Eli ei maistunut puolivaloilla boulderointi. Olen vähän köysijuttuja opiskellut parin KTO:n treenatessa juttujaan. Vaikka itse en ole ajatellut mitään KTO-koulutuksia käydä, kun noita ohjaajia tuntuu olevan ihan riittävästi. Mutta ei oppi ojaan kaada. Mielenkiinnon kohteena mulla on pääasiassa rescutusjuttujen oppiminen, ei niinkään kasin käyttö tai kaikkien solmujen osaaminen.
Seinältä kun on ollut poissa, niin on muutamien kirjojen ja netin selaamisen vaikutuksesta kasvanut hieman perinteinen vuorikiipeilyinnostus. Siitä inspiroituneen ilmoitinkin itseni Laskuvarjojääkärikillan jäätikkökurssille Olhavalle. Vuosi takaperin pidin korkeiden vuorten sahaamista leireistä ylös alas järjettömänä. Nyt se tuntuu jo aika kiehtovalta maailmalta.
Toinen kasvava mielenkiinnon kohde on ollut hiihtovaellus. Tämäkin harrastus on vielä lapsen kengissä ja koitan saada vähän hiihtokokemusta. Kelit on kyllä olleet siihen hommaan mahtavia. Kovassa pakkasessa hiihto on kyllä jotenkin hienoa. Tai ajatus siitä että tulisi toimeen pitkiä aikoja kovissa olosuhteissa voisi liikkua omin voimin pitkiäkin matkoja.
 |
| Tämmöstä löytyy kun takapihalta lähtee hiihtämään. |
 |
| Nimittäin turvesuota. Hyvä siellä on hiihdellä. |
 |
| Niinku myös järvellä. |
 |
| Jäät ainakin kestää ku autoilla ajelevat vastaan. |
Olenkin pitänyt itseäni sen verran pehmona, ettei arktinen vaellus tai kuustonniselle kiipeäminen olisi ikinä mahdollista. Enkä tiedä tuleeko näitä juttuja tapahtumaan. Ei ole niinkään halua suorittaa jotain spesiaalia. Ehkä enemmänkin haen itseni ja ympäröivän maailman tuntemista. Näihin hommiin on meikäläisellä vielä pitkä matka, mutta jostainhan se matka on aloitettava.
