Sorminäppäryyttä

Minun suhteeni sormilautaan ei ole ollut kovinkaan syvä. Tuo pala muoviahan tuli hankittua yli vuosi sitten. Ruuvailin laudan seinään innolla, mutta laudassa roikkuminen on jäänyt vähemmälle. Nyt kun olen kehitellyt tämän huippuhienon ja modernin kiipeilyohjelmani, on treenikertoja tullukin viimeaikana jo enemmän. Tähän kun lisätään nilkan hajottaminen, roikkuminen on lisääntynyt eksponentiaalisesti. Tämähän voi johtaa kahteen asiaan, joko sormet menee rikki tai sitten ne vahvistuu. Nyt on kuitenkin käynyt niin hyvin että kehitystä on havaittu. Aiemmin pienimmät krimppailut ovat tuottaneet tuskaa ja pahan mielen. Kuitenkin pari viikkoa takaperin sain sormilaudan ekan krimppiotteen haltuun. Tässä vanhan liiton moonin sormilaudassahan on kaksi selkeästi pienempää krimppausotetta. Hommahan meni tuskaisesti fullcrimp tyylisesti eli peukut etusormen ekan nivelen päällä. Hommaa kun toisti useasti, tänään huomasin että eipä enää tarvita peukkua niveliä vääntämään. Kehitystä! Mutta parasta oli, kun koitin pienimpiä krimppejä: Damn - tässähän pysyy.

Roikkuminen kannattaa aina.

Samaa intoa kun saisi vielä jalkatekniikan harjoitteluun, niin kehitys voisi siirtyä kivellekin. Ehkä siihenkin vois joku kompromissiohjelma tepsiä...

Have an ice day

Tehtiin visiitti viime talvena löydetylle mahtavalle jääkiipeilypaikalle Mätäsvaaraan. Jäätilanne ei ollut niin hyvä kuin viime talvena ja luntakin oli enemmän. Jäätä oli aika vähän alaosassa. Kuitenkin yksi putous oli aika hevissä kunnossa ja tehnyt todella vaikuttavan töppyrän kallion päälle. Tehtiin yläköysittelypaikka kuvassa näkyvän isoimman jääkohdan oikealle puolen. Samaa linjaa sitten sahattiin.

Tarkastetaan paikat.

Rahis duunaa ankkurin.

Minä pääsin/jouduin auraushommiin.

Jääkiipeily on rankkaa!

Jussi vauhdissa

Juhan ilme kertoo paljon.

Halusin kuitenkin liidaushommiin ja valitsin tämän puoleen väliin menevän putouksen. Kuva on viime vuodelta. Nyt lunta oli 20-30 cm jään päällä. Homman ideahan oli tehdä onsigh-ensinousu. Reittisuunnitelma oli että mennään suoraan jos päästään. Jos ei niin koitetaan sivulta.

Tämä kuva viime kaudelta.

Hommahan lähti ihan ok liikkeelle. Menin jään ja kallion välisessä kolossa muutamia metrejä, siten että sain ruuvin jäähän. Itse jääliidaus oli vähän vielä tekniikan hakemista. Miten jalat pitäis olla ruuvatessa, onko hakussa oleva käsi hyvin vai ei. No putous oli meikäläiselle sopivan pituinen ja sopivan loiva.

Seikkailu alussa.

Lumen aurausta.

Kuvakulma voi hieman valehdella. Mutta ei ihan no hands rest.

Mutta tässä jo luotto jaloilla.

Lisää hankea.

Jääosuus alkaa loppua.

Aattelin että tästä mennään.

Uusi master cami seinään.

Ja eikun mixtaamaan...

...tai sitten ei.

Ajatuksena minulla oli mennä reitti suoraan ylös. Reitti näytti aika oterikkaalta. Alku vain olisi vähän vaikeampi. No kallio oli aikamoista haperoa. Rupesin irrottamaan yhtä irtokiveä toisella kädellä, niin hakku irtosi. Putosin ehkä pari metriä jalat edellä ja lensin selälleen tasanteelle. Pudotessa oikea nilkka oli osunut ensimmäisenä ja otti siten vähän damagea. Aikani keräilin itseäni lumihangessa ja mietin nilkkaani. Kuumottava tunne nilkassa pisti hieman epäilyttämään. No jalka tuntui toimivan, vaikkakin hieman herkän oloinen se oli. Sitten plan B toteutukseen. Eli vasemmalle menevää hyllypoikkaria pitkin ylös.

Släbi oli aika herkkää. Ei kuulemma Jussin lemppariosuus.

Kiilojen kassa nyhräystä.

Ensimmäistä kertaa tein tällaisen kahden kiilan varmistuksen.

Hyllyhän on leveä, mutta ei tiedä mitä on lumen alla.

Sammaleen löytyminen on kivaa talvikiipeilyssä.

Viimeiset lumityöt.

Kiva olla topissa, mutta hiukka harmittaa pannutus.

Kiinni on!

Jussi kakkostelee linjan.

No vaikka homma ei mennyt niin kuin Stömsössä, jäi hommasta ihan ok maku. Ehkä koitan selättää linjan ensikerralla. Jos vaikka laskeutus ja kattelin irtokivet pois. Mutta saa nähdä. Tää kun on tällainen pari kertaa talvessa -paikka. Nyt nilkka on turvoksissa, mutta tuntuis toimivan. Eli pari päivää lepoja. Kiitokset ruuvien lainasta Jussille ja Juhalle valokuvien otosta. Siksihän tässä postauksesta niin hyvin näitä ruutuja onkin.

Kompromissimiehen treeniohjelma

Nyt olen saanut kehiteltyä hyvän treeniohjelman. Koska nykyään on tuon ajankäytön kanssa tehtävä kompromisseja, silloin se vaikuttaa treenaamiseen. Ideaali tilanne olisi varmasti treenata neljästä kuuteen treeniä viikossa. Mutta koska siihen ei ole aina mahdollisuutta, olen tässä pikkuhiljaa kehitellyt itselle sopivan "ohjelman". Ei mitään voima/kestävyysperiodeja, vaan kaikki samaan pakettiin. Mitä nyt vähäisesti näitä periodeja olen vähän testannut, niin tuntuma on että jos vetää voimaboulderia, kestävyys tippuu. Jos vetää kestävyyttä, voimat tippuu. Jos taas ohjelma kestää esim. 4 + 4 viikkoa, on todella vaikeaa vetää se läpi ilman että jokin viikko menee penkin alle työ/perhe/sairastumis-syyn takia. Sitten mietitään, että mistä kohti sitä jatketaan, siitä mihin jäätiin vai siitä mitä kalenteri näyttää.

Mutta asiaan, sano mummo lumihangessa. Perusprinsiippi hommassa on että vedetään noin kahdet treenit viikossa, joista toinen on ns. korvaava treeni eli sormilautaa kotona. Tämän voi siis korvata oikeallakin kiipeilyllä. Viikko on taas venyvä käsite. Eli jos joku viikko on kiireempi, tehdään sitten kun kerkiää. Jos jonain viikkona tulee kiipeilykertoja enemmän, sen parempi. Treenit mene jotakuinkin näin:

Treeni 1: Sormilauta/leuanveto kotona (30-60 min)
-Lämmöt: Esim. Leuanvetoja, punnerruksia, vatsoja, kyykkyjä, ihan mistä tykkää.
-Leuanvetoja lukotuksilla. Eli pysähdytään 10-15 sekunniksi olkavarren käännyttyä 45 asteen välein. Myös frechie pull ups käy. Eli leuanveto, jossa vedetään kokonainen veto ja mennään lukkoasentoon välillä. Tangosta kiinni kämmenselkä itseen päin.
-Sormilautaa 8-15 sekunnin settejä. Lisätietoa fingerboardista.
-Leuanvedot ja sormiroikunnat tehdään vuorotellen tyyliin 2 sormisettiä / 1 leuanvetosetti.

Treeni 2: Boulderhalli (n. 3h)
-Lämmöt: Pitkiä vetoja ja korkeita jalannostoja hyvillä otteilla. Venyvyyttä ja paikat auki. Muutamia helppoja boulderreittejä.
-Campus-treeni. Erilaisia kampusteluita 5-10 settiä. Ei liikaa. Jos kampustelu on liian rankkaa, voi tehdä roikkumisia tms. Lisätietoa campustelusta.
-Erilaisia boulderreittejä. Mielellään niin vaikeita ettei mene ekalla, mutta ei jäädä hieromaan. Mahdillisimman erilaisia reittejä. Semmonen tunnin vääntö.
-Loppuun kestävyystreeni tyyliin ylös-alas-ympäri. Esim. 2x15 min. Aikaa pidennetään kun kehitystä tulee.

Siinä se. Koska välipäiviä on paljon, voi vetää surutta kunnolla. Loputtomiin ei voi varmaan tällaista tehdä, eli väliviikkoja kannattaa pitää sormilaudan ja campus-.treenin kanssa. Tehojen kanssa kannattaa kuunnella kroppaa. Aina ei täysillä, mutta pelkällä hengailullakaan ei kehitystä tule. Jos pääsee muuta kiipeämään, niin eikun vain. Silloin voi vetää vapaasti, kun tietää että treenitreenit on tehty. Eli pidetään hauskaa!

Vastuuvapautus: En takaa että kiipeät kovempaa tai välttyisit loukkaantumisilta, jos noudatat tätä treeniä. :) !!!

Hakkuhuukkailua halkeamissa

Käytiin yhen kaverin kanssa yhellä kaltsilla. Ajatuksena kokeilla mixtaa, vai olisko se ollu dry-toolausta. Jäätä ei meidän testaamilla reitellä nimittäin paljoa ollut. Lähetyminen oli reipas puoli kilometriä lumihankea. Tuli testattua Wihoselta ostettuja lumikenkiä. No eipä hirveästi voi kehuja antaa noille, siis ihan ok jalkakiinnitys ja suht kevyet, mutta miksi ne on niin etupainoiset? Koko ajan sai painaa kantapäällä alaspäin ja varsinkin alamäessä tuppaa kengän kärki sukeltamaan. No hanki oli kyllä tosi pehmeetä, mutta onneksi lunta ei nyt hirveesti ollu. Mutta eipä enempää lumikengistä.

Ensikertalaisina tietysti viriteltiin ylikset ja eikun testaamaan. Ekana oli dihedraali jossa hyvä halkema ja pikku katto. Sitten tasanne ja loppuuun vielä pieni halkeama. Hakut meni monessa kohtaa vartta myöten halkemaan. Tuli jopa tehtyä sellaista sivuttaisvääntöä hakuilla. Vaikka kuukausi takaperin ajatteli xmonstereita miettiessä, että tuskin sellaista tilannetta tulee (niissä kun on se taipuva varsi). Tosi nasta linja, mahdollisesti meikäläisenkin liidattavissa.

Seuraava linja oli herkkää ja vaikeaa. Ohutta halkemaa löytyi sieltä täältä, mutta hakemista huukeille oli. Useasti piti tulla köyteen, ennen kuin yläankkurille pääsin. Jaloille ei tuntunut välillä löytyvän mitään otetta. Kitkalla kun ei tässä hirveesti voi pelata. Ylhäällä oli ohutta jäätä, mutta ei se oikein pitänyt. Vasta turpeeseen lyönnit tuntui varmoilta. Tämäkin voisi olla varmistettavissa luonnollisilla, mutta aika hullun hommaa.

Viimeisenä ohut halkeama loivalla hänkillä. Alussa nousu hyllylle. Sitten halkemakruisailua hänkillä. Nousu sammaltasanteelle ja pieni kallionpätkä loppuun. Tämä linja oli siis aivan mahtava! Siis todella hienoa vetää hakuilla tämmöistä. Hänkkiosuus meni kohtuu hyvin, tosin puuskutti ja pumppasi aivan törkeästi. Taistelin itseni hänkin loppuun, mutta kun yritin saada hakut kiinni turpeeseen, ei vain tarttunut. Pakko oli ottaa levot. Lunta oli liikaa tasanteella ja yritin vain lyödä hangen läpi. Tämä olis hyvä teknolinja ja ehkäpä kovemman luokan trädinäkin mahdollinen. Luonnollisilla draikkaus olisi kyllä aika haastavaa.

Mitäs tästä nyt opittiin? Toisaalta homma on helppoa, toisaalta erittäin hankalan oloista. Jos kolo on hyvä, niin eihän se ole kuin vetää. Jos taasen hakun paikka vähän herkempi, joutuu hakun pitämään samassa asennossa ylöpäin mentäessä. Ja jos hakun laittaa alhaaltapäin hyllyn päälle, se tuntuu hyvältä, mutta kun nouset hyllyn tasolle, voi hakku lähteä liukumaan kohti. Jalkkiksena pienikin lista on ok, mutta kideröpelöinen kitkapinta ei vain ota rautaa kiinni. Sitten vielä semmoinen homma, että ei oikein tiedä mitä vääntöä terät kestää. No sen oppii varmaan sitten kun se terä sanoo naks! Siksi tuli aika varovasti väännettyä terää halkeamissa. Ennemmin etsi hyvät hookkipaikat.